Rakkaus merkitsee paljon muutakin, kuin kauniita sanoja — sillä joissakin tilanteissa sanat täytyy pukea myös teoksi, jotta suhde kestää läpi harmaan kiven.
Rakkaus on kuin talo, jota pitää silloin tällöin huoltaa ja kunnostaa, jotta se pysyy kunnossa ja viihtyisänä vuosikymmenten ajan.
Tämä tarina kertoo vanhasta avioparista, jotka asuivat pienessä kodissa kukkulan päällä. He olivat olleet nuoruudestaan asti rakastuneita toisiinsa ja vaikeuksista huolimatta rakkaus oli kestänyt vuosien ajan. Pariskunta oli itse asiassa ollut onnellisesti naimisissa yli 50 vuoden ajan!
He olivat suhteellisen köyhiä, mutta tärkeintä oli, että heillä oli toisensa. Heillä oli kerran viikossa tapana istua takkatulen ääreen ja nauttia herkullista kirsikkapiirakkaa. Se oli heidän molempien suosikki jälkiruoka, ainut herkku, johon heillä oli varaa. He olivat kokeneet kyseisinä päivinä lukemattomia hetkiä.
Oli kuitenkin eräs kummallinen asia: mies piti vain piirakankuoresta, kun taas hänen vaimonsa piti enemmän täytteestä. Tämän seurauksena he olivat jo vuosien ajan jakaneet piirakan niin, että mies sai kuoret ja nainen täytteen.
Eräänä talvena mies sairastui ja oli selvää, että hän ei tulisi pysymään enää kauaa hengissä. Kamalana hetkenä mies päätti kertoa vaimolleen salaisuuden, joka oli äärimmäisen tärkeä.
Mies sanoi: ”Halusin koko elämäni ajan tehdä sinusta onnellisen. Toivon, että olen onnistunut siinä. Ja, kulta, älä ole vihainen minulle, mutta olen valehdellut sinulle koko elämäni ajan.”
Vaimo oli luonnollisesti järkyttynyt, eikä hän ymmärtänyt, mistä oli kyse.
Vanha mies kuitenkin jatkoi: ”Mi-Minä en oikeastaan pidä piirakankuoresta.”
Vaimo meni sanattomaksi. Hetken kuluttua hän kysyi, miksi mies ei ollut maininnut asiasta mitään.
Aviomies vastasi: ”Sain eniten iloa siitä, kun tiesin, että pystyin tekemään sinut onnelliseksi jälkiruoan avulla, joka ei olisi koskaan voinut tuottaa minulle suurempaa iloa.”
Tämän jälkeen vanha pariskunta katsoi toisiaan liikuttuneesti, mutta samalla hymyillen.
Tämän jälkeen vanha rouva sanoi: ”Me olemme pariskunta. Kaikkien näiden vuosien ajan olen yrittänyt tehdä sinut onnelliseksi kertomalla, että minä rakastan täytettä… vaikka oikeasti pidän enemmän kuoresta.”
Emme tiedä, onko tämä tarina todellinen vai ei — sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska tällaista on aito rakkaus, jossa oma puoliso asetetaan ehdoitta etusijalle.
Jaa tämä artikkeli, mikäli se kosketti sinua — ja myös sen vuoksi, että sillä on tärkeä opetus meille kaikille!
