On helppo kääntää katse toisaalle kun näemme apua tarvitsevia ihmisiä tai henkilöitä joilla muuten menee huonosti.
Kyseessä voi olla työkaveri, perheenjäsen, tai joku täysin vieras ihminen kadulla. Monesti jo ystävällinen hymy tai kohtelias kysymys voi saada toisen ihmisen voimaan paremmin. Joskus yksinkertainen lounas tuon ihmisen kanssa voi olla paikallaan.
Greg Smith ja Amy tapaavat toisiaan lounaan merkeissä kerran viikossa. Amy on koditon ja asu kadulla.
Viikottainen tapaaminen on ollut palkitsevaa heille molemmille, mutta eräänä päivänä heidän tavatessaan, Amy kertoi Gregille jotakin jota Greg ei olisi koskaan osannut kuvitella mahdolliseksi.
Greg päätti sitten kertoa tarinan Facebookissa, ja sittemmin tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat jakaneet sitä sosiaalisessa mediassa. Tämä tarina onkin hyvin jakamisen arvoinen, ja toivottavasti mahdollisimman moni saa siten tilaisuuden lukea sen.
“Esittelen teille ‘Amy Joen’. Viime viikkojen ajan Amy Joe ja minä olemme tavanneet tiistaisin Pine Streetin ja South Orange Avenuen kulmassa Orlandon keskustassa. (Minä työskentelen Orlandon keskustassa ja olen aina liikkeessä kaupungilla). Noin viikon ajan näin Amy Joen joka päivä tuossa kulmauksessa, eikä hän koskaan pyytänyt rahaa…hän vain sanoi “Hyvää huomenta, Sir. Toivon teille hyvää päivää ja Jumalan siunausta,” ja hymyili. Minulla on aina puku päällä kun menen töihin, ja monesti minulta pyydetään rahaa keskustassa, mutta Amy Joe ei pyytänyt rahaa kertaakaan.
Nyt minä ja Amy Joe siis tapaamme joka tiistai lounaan merkeissä. Tapaaminen kestää noin puolesta tunnista tuntiin, ja joka kerta saan kuunnella kuinka positiivinen Amy on vaikka hänellä ei oikeastaan ole mitään. Viime viikolla Amy pudotti syliini melkoisen uutispommin – hän ei osaa lukea.
Hänellä vain ei koskaan ollut ketään joka olisi opettanut häntä lukemaan.
Amy kertoi minulle siitä, kuinka vaikeaa oli saada töitä jos ei osaa lukea. Amy myös kertoi että monesti jos hänellä on rahaa, hän käyttää sen ruoan ostamisen sijasta lainatakseen kirjastosta kirjoja joiden avulla hän opettelee lukemaan. Olin kuin puulla päähän lyöty! Hän mieluummin opettelee lukemaan parantaakseen työnsaantimahdollisuuksiaan, kuin ostaa ruokaa!
Minua on siunattu kahdella mahtavalla vanhemmalla jotka ovat aina pystyneet tarjoamaan minulle mitä vain halusinkin. Amy Joella ei koskaan ollut näin. Joten, nyt minä ja Amy Joe emme tapaa vain syödäksemme ja jutellaksemme, vaan opetan häntä myös lukemaan. Lainaan kirjastosta kirjan joka tapaamista varten, ja joka tiistai luemme sitä yhdessä. Sitten hän harjoittelee itsekseen lopun viikkoa.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole saada ketään säälimään Amy Joeta, eikä minun ole tarkoitus nostaa itseäni jalustalle koska autan vähäosaisempaa ihmistä. Halusin jakaa kokemukseni, sillä toivon sen rohkaisevan muitakin ihmisiä auttamaan toisiaan.
Amy Joen kaltaisia ihmisiä on paljon, mutta eivät kaikki ole nälkäisiä, kodittomia, tai kehitysvammaisia. Avun tarvitsija voi hyvin olla kaverisi, sukulaisesi, tai naapurisi.
Joskus toisen ihmisen auttaminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin hymyileminen tai tervehtiminen. Oma rahatilanteeni on onneksi riittävä pitääkseni huolta Amy Joesta, joten aion niin myös tehdä.
Koskaan ei voi tietää mitä voit tehdä toisen avuksi ennen kuin yrität. Kuka on sinun Amy Joesi??”
Katso video Gregistä ja Amysta ja jaa tämä inspiroiva tarina muillekin!
