Jotkut ihmiset onnistuvat jättämään pysyvät jäljet ihmisiin, joilla ovat ympäröineet itsensä elämänsä aikana. Ja vaikka ihminen ei eläessään olisikaan ollut suurmies tai varakas, niin hän voi jättää jälkeensä koko maailmaa mullistavan perinnön.
Dashrath Manjhin tarina on loistava todiste tästä.
Hän vietti lähes koko elämänsä pienessä kylässä Intiassa yhdessä vaimonsa kanssa. Dashrath ja Falguni eivät olleet varakkaita, mutta he rakastivat toisiaan ja olivat onnellisia.
Eräänä päivänä Falguni joutui onnettomuuteen ja kärsi niin pahoja vammoja, että hänet piti saada välittömästi sairaalaan.
Koska kenelläkään pienessä kylässä ei ollut autoja tai ajoneuvoja, pariskunta joutui kävelemään kohti lähintä kylää, joka sijaitsi liki 50 kilometrin päässä.
Pariskunta kulki niin nopeasti kuin he vain pystyivät, mutta tie oli kaikkea muuta kuin helppokulkuinen ja suora. Lopulta heidän piti vielä kiertää kokonaan suuri kokoinen vuori, jonka takana kylä oli.
Valitettavasti Falguni ei tuosta matkasta selvinnyt. Dashrathille hänen vaimonsa menetys oli koko elämää järisyttävä hetki.
Hän ei tiennyt, kuinka pystyisi enää jatkamaan elämässään vaimonsa kuoleman jättämän aukon syödessä häntä jatkuvasti.
Surun ja vihan keskellä hän kuitenkin keksi suunnitelman, jonka avulla pystyi prosessoimaan sitä paremmin. Hän käytti muutamia päiviä suunnittelen ja keräten työkaluja, jonka jälkeen aloitti astronomiseen mittakaavaan kasvaneen salaisen projektin.
Halusi siirtää vuorta
Dashrath ei halunnut kenenkään muun kylän tai lähialueen asukkaan joutuvan kokemaan samaa, jonka hän kävi läpi Falgunin kanssa matkallaan sairaalaan. He eivät ehtineet saada hoitoa, koska edessä ollut vuori pakotti heidät kiertämään liian pitkän matkan.
Niinpä pian vaimonsa kuoleman jälkeen Dashran alkoi kaivaa ja louhia vuorta, joka oli estänyt hänen vaimoaan saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Kivi kiveltä, hän urakoi päivittäin useita tunteja.
Vaikka projekti vaikutti mahdottomalta, Dashrathin suunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Hän aikoi louhia vuoren läpi tien, jonka kautta kuka tahansa voisi kulkea nopeammin kaupunkiin.
Alla olevassa kuvassa Dashrathin poika esittelee työkaluja, joita hänen isänsä käytti massiivisessa urakassaan.
Päivä toisensa jälkeen sietämättömän surunsa motivoimana Dashrath kaivoi väsymättä kalliota sekä kiviä raivaten tietä.
Ajatus siitä, että hän voisi auttaa muita alueen ihmisiä riitti saamaan hänet joka aamu ylös sängystä ja takaisin töihin.
Niinpä joka aamu liki 22 vuoden ajan Dashrath poistui kylän viereiseen metsään ja vaelsi vuorelle louhimaan sitä. Illan suussa hän palasi takaisin kylään väsyneenä ja hikisenä.
Se oli kuin rituaali, jota mies piti yllä aina kuolemaansa saakka.
”Kylähullu”
Vasta kun Dashrath kuoli vuonna 2007 ollessaan 73-vuotias, alkoivat muut kyläläiset ymmärtää höperönä pidetyn miehen massiivisen urakan todellista vaikutusta. Hän kuoli pian sen jälkeen, kun oli saanut tien valmiiksi.
Dashrathin yksin rakentama ”polku” oli syvimmillään 7 metrissä, 10 metriä leveä ja lopulta yli 110 metriä pitkä tie, joka halkoi koko vuoren. Työkaluina hän oli käyttänyt vain vasaraa ja talttaa.
Monet kyläläisistä pitivät häntä miehenä, joka tuli hulluksi vaimonsa kuoleman jälkeen. He pilkkasivat häntä siitä, että hän suuntasi töihin vuorelle joka päivä säästä huolimatta.
Vasta 22 vuotta projektin alkamisen jälkeen kyläläiset viimein ymmärsivät, millaisen työn hän oli todella tehnyt.
Uusi tie auttoi kylää kukoistamaan
Dashrathin käsittämätön suoritus muutti täysin kylässä asuneiden ihmisten elämän ja samalla kaikkien niiden ihmisten, jotka asuivat muissa pienissä läheisissä kylissä.
Matka läheisimpään suureen kaupunkiin Gayaan, oli ollut aiemmin 55 kilometriä, mutta kiitos Dashrathin kaivertaman uuden tien, se oli enää vain 15 kilometriä.
Kylien ihmiset olivat aiemmin olleet ilman säännöllistä kontaktia suurempaan kaupunkiin, mutta nyt heillä oli mahdollisuus päästä kouluun, kauppoihin, lääkäriin sekä töihin tehtaille ilman ongelmia myös kävellen.
Elämä muuttui nopeasti parempaan suuntaan Dashrathin kotikylä Gehlaurissa. Uusi lyhyempi reitti kaupunkiin tarjosi lukemattomia mahdollisuuksia niin nuorille kuin vanhoillekin asukkaille.
Viimein lapset ja nuoret saattoivat mennä kouluun ja monet köyhistä kyläläisistä myös saivat tuottoisempia työpaikkoja Gayan kaupungista. Koko kylä kukoisti ja se oli kaikki Dashrathin tien ansiota.
Dashrath, jota pidettiin aiemmin kylähulluna, muuttui kuolemansa jälkeen juhlituksi sankariksi. Ihmiset ymmärsivät viimein, mitä hän oli heidän puolestaan tehnyt.
Vaikka kunta lopulta maksoikin hänen juhlalliset hautajaisensa komein menoin, ei Dashrath ikinä saanut eläessään kuulla minkäänlaista kiitosta tekemästään työstä.
– Dashrath kuoli turhautuneena miehenä, jonka työtä ei ollut arvostettu. Mutta tänä päivänä useat muistavat häntä ja hän on todellinen inspiraation lähde, eräs kyläläinen kertoo.
Dashrathin rakkaus sekä sen myötä tullut suru elämänsä rakkauden kuolemasta antoivat hänelle voimaa todella siirtää vuoria!
Hänen uskomattoman urotekonsa takia useat ihmiset lähialueiden pienistä kylistä voivat nyt nauttia paremmasta elämästä ilman pelkoa siitä, että he voisivat kokea samanlaisen kohtalon kuin Dashrathin vaimo aikoinaan.
Lepää rauhassa Dashrath, sinä olet sen ansainnut!
