76-vuotias Paul Alexander on elänyt hyvin erilaisen elämän kuin monet muut. Hän on viettänyt suurimman osan elämästään ”rautakeuhkoissa” ja on yksi viimeisistä ihmisistä koko maailmassa, joka käyttää yhä hengityskonetta, joka juontaa juurensa 1920-luvulle.
Erikoislaatuisista lähtökohdistaan huolimatta Paul Alexander on elänyt uskomattoman täyden elämän, eikä hän ole tinkinyt mistään.
– Minä en hyväksy kenenkään asettamia rajoituksia elämälleni. En vain tee niin Minun elämäni on mahtavaa.
Kaikki sai alkunsa Paulin ollessa vasta 6-vuotias, kun hän tunsi olonsa huonoksi. Hän ryntäsi sisään perheensä kotiin Dallasin kaupungissa ja kertoi äidilleen, ettei voinut hyvin.
– Voi hyvä luoja, ei kai minun poikani, Paul muistelee äitinsä sanoneen.
Lääkäreiden ohjeiden mukaan poika vietti seuraavat päivät sängyssä toipilaana, mutta hyvin pian oli selvää, että hän sairasti poliota, eikä vointi parantunut.
Vain viikkoa oireiden alkamisen jälkeen hänen vointinsa oli heikentynyt niin, ettei hänellä ollut edes voimia nostaa käsiään, niellä tai hengittää omin voiminensa.
Hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa Paul päätyi osaksi lukuisia muita nuoria potilaita, joilla oli käynnissä tismalleen samanlaisia oireita.
Ennen rokotteen kehitystä yli 15 000 ihmistä Yhdysvalloissa halvaantui pysyvästi polion seurauksena.
Lääkäri tutki Paulin ja antoi synkän diagnoosin todeten, ettei poika selviä. Toinen lääkäri kuitenkin halusi antaa pojalle vielä mahdollisuuden elämään.
Hänelle suoritettiin hätätrasektomia, jonka jälkeen poika asetettiin rautakeuhkoina tunnettuun hengityskoneeseen.
Kun hän lopulta heräsi kolme päivää myöhemmin, hän makasi koneen sisällä huoneessa, joka oli täynnä riveittäin samassa tilassa olevia lapsia rautakeuhkoissa.
– Niin kauas kuin silmä kantaa, riveittäin ja riveittäin rautakeuhkoja. Täynnä lapsia, Paul Alexander muisteli The Guardian -lehden haastattelussa.
Paul vietti lopulta 18 kuukautta metallisen kanisterin sisällä toipuessaan polion ensimmäisistä oireista. Siinä missä jotkut potilaat menettivät toivonsa elää, hänelle tuo kaikki vain valoi uskoa tulevaan.
Hän kuuli lääkäreiden sanovan ”Hän kuolee vielä tänään” tai ”Ei hänen pitäisi olla edes elossa”, kun he kävelivät hänen ohitseen ja päätti siltä istumalta todistaa heidän olevan väärässä.
Pääsi kotiin sairaalasta
Paul pääsi lopulta kotiin sairaalasta vuonna 1954, mutta sai hyvin pian oppia, ettei hänen elämänsä olisi enää ennallaan.
– Ihmiset eivät juurikaan pitäneet minusta silloin, hän kertoi vuonna 2021 antamassaan haastattelussa ja jatkaa:
– Tuntui kuin olisin tehnyt heidän olonsa epämukavaksi ympärilläni.
Rouva Sullivan nimisen terapeutin avulla hänen elämänlaatunsa kuitenkin alkoi parantua pala palalta. He tekivät sopimuksen, jonka mukaan jos Paul voisi ”sammakko-hengittää”, joka on tekniikka jossa ilmaa vangitaan suuhun kieltä painamalla ja kurkkua avaamalla ilman rautakeuhkojen apua 3 minuutin ajan, hän saisi koiranpennun.
Se oli kovaa työtä, mutta hieman alle vuodessa Paul oppi koko ajan viettämään enemmän aikaa hengityskoneensa ulkopuolella.
Ollessaan 21-vuotias hänestä tuli ensimmäinen oppilas, joka on valmistunut Dallasin lukiosta – huippuarvosanoin – ilman että hän koskaan oli fyysisesti läsnä tunneilla. Tämän jälkeen hän siirsi tähtäimensä yliopistoon ja lukuisten yritysten jälkeen hän pääsi sisään Souther Methodistin yliopistoon.
– He sanoivat minun olevan liian rampa ja valittivat, koska minua ei oltu rokotettu, Paul muistelee.
– Piinattuani heitä kahden vuoden ajan he lopulta hyväksyivät minut oppilaaksi kahdella ehdolla. Yksi, että otan poliorokotteen ja kaksi, että oppilaskuntani olisi vastuussa minusta.
Lopulta Paul valmistui yliopistosta ja suuntasi sen jälkeen vielä jatko-opiskelemaan lakia Teksasin yliopistoon Austinissa. Hän läpäisi asianajajille tarkoitetut kokeet osavaltiossa ja sai oikeuden harjoittaa lakia Dallasin ja Fort Worthin piirikunnissa.
– Ja olin myös hemmetin hyvä lakimies, vaikka itse sanonkin, hän ylpeilee.
Jopa 30 vuotta kestäneen oikeussaleissa tekemänsä uran jälkeen hän jatkoi työn touhussa kirjoittamalla kirjan, jonka hän kirjoitti täysin itse käyttäen kepin päähän kiinnitettyä kynää.
Nyt hän työstää parasta aikaa toista kirjaa!
Nykyisin 76-vuotias mies on kuitenkin jälleen täysin riippuvainen rautakeuhkoista kellon ympäri ja hän on yksi ainoista ihmisistä koko maailmassa, jotka ovat enää tässä tilanteessa.
Paul itse kertoo eläneensä hyvän ja upean elämän siksi, ettei hän koskaan luovuttanut.
– Halusin saavuttaa ne asiat, joiden sanottiin olevan minulle mahdollisia. Sekä saavuttaa ne unelmat, joista olin aina haaveillut.
Paul Alexanderin elämä on todellakin ollut ainutlaatuinen ja toimii varmasti hyvänä inspiraationa ihmisille vastaanvanlaisissa tilanteissa. Hän on elävä esimerkki siitä, etteivät muut tai heidän mielipiteensä voi rajoittaa meitä.
Ole hyvä ja jaa tätä, jos olet samaa mieltä!
