Kun Danny Wakefield heräsi eräänä aamuna, hänellä ei ollut aavistustakaan millaiset vaikutukset yksinkertaisella hyvällä teolla olisi paitsi ventovieraan ihmisen elämään, myös hänen oman elämäänsä.
Edellisenä iltana Danny oli ollut treffeillä uuden tuttavuuden kanssa, ja päätti seuraavana aamuna jättää auringonkukan tämän auton tuulilasiin ennen töihin lähtöä. Viime hetkellä Danny tuli katumapäälle ja ajatteli että ehkä kukan jättäminen auton tuulilasiin olisi ollut hieman liikaa. Hän oli käynyt ihastuksensa kanssa vain yksillä treffeillä. Danny oli kuitenkin jo ehtinyt ostaa kukan, eikä hän halunnut sen menevän hukkaan. Niinpä kahvilassa istuessaan hän sai idean antaa sen jollekin muulle kohtaamalleen ihmiselle.
Sitten Danny näki naisen joka luki kirjaa ja itki hiljaa itsekseen. Jokin veti Dannyn magneetin lailla naisen luo. Danny tiesi että tuo nainen tarvitsi hänen auringonkukkansa.
”Eilen ostin auringonkukan laittaakseni sen erään naisen auton tuulilasiin. Mietittyäni asiaa tarkemmin, päätin olla tekemättä sitä sillä olimme olleet vain yksillä treffeillä, edellisenä iltana. Ei ole hyvä antaa itsestään liian takertuvaa kuvaa, vai mitä? Niinpä tänä aamuna otin kukan kotoa mukaani tarkoituksenani antaa se jollekin kun olin matkalla töihin. En halunnut kukan kuolevan yksin. Se mitä tapahtui seuraavaksi on saanut minut muuttumaan tavalla jota en osaa vielä edes sanoin kuvailla.”
”Kun istuin kahvilassa juomassa aamukahviani (jonka yleensä otan mukaan vietäväksi), näin naisen lukevan jotakin kyynelten valuessa hiljalleen pitkin hänen kalpeita poskiaan. Oli kuin pitelemässäni auringonkukassa olisi ollut magneetti joka veti minua häntä kohti, sillä tiesin heti että antaisin kukan hänelle; minun täytyi antaa se hänelle.
Kun tulin hänen pöytänsä luokse, sanoin ’Hei. Anteeksi, mutta minulla on tämä auringonkukka jonka aioin antaa eräälle erityiselle henkilölle, mutta se ei onnistunutkaan. Sitten ajattelin että sinäkin olet erityinen, joten haluan antaa sen sinulle.”
Ennen kuin sain edes ojennettua kukan hänelle, tämä minulle täysin tuntematon ihminen heittäytyi syleilyyni silmät kyynelten peitossa, kiitollisuutta hehkuen. Oli kuin olisin ollut joku jota hän joskus rakasti mutta jonka hän sitten menetti. Yritän vieläkin sulatella sitä mitä hän sanoi seuraavaksi.”
”Nainen itki koska hänen sulhasensa oli kuollut edellisellä viikolla, vain pari kuukautta ennen kuin heidän oli määrä mennä naimisiin. Heidän ensimmäisillä treffeillään mies antoi naiselle auringonkukan, kuten usein siitä eteenpäinkin, sillä nainen oli miehen päivänsäde.
Tänään tuo mies näytti minun kauttani että tuo nainen tulee aina olemaan hänen päivänsäteensä. Me ihmiset välitämme viestejä jotka ovat kaikkien sanojen yläpuolella.”
”Olen poissa tolaltani, ylikierroksilla, ja kananlihalla. Et voi koskaan tietää etukäteen mitä viiden dollarin kukan antaminen toiselle ihmiselle voi merkitä. Elämme auttaaksemme toisia ihmisiä ja antaaksemme heille jotakin jota he tarvitsevat. Haastan teidät kaikki etsimään tänään tavan tehdä toisen ihmisen elämästä hieman valoisampaa. Sillä voi olla arvaamattomat vaikutukset.”
Voitte vapaasti jakaa tämän kirjoituksen, ja hieman ylimääräistä rakkautta.
Haastan teidät myös antamaan auringonkukan jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Olkaa osa hyvän valtakuntaa, olkaa osa #auringonkukkahaastetta.
Dannyn kirjoitus sai nopeasti 180 000 tykkäystä ja 80 000 jakoa Facebookissa. Jaa sinäkin Dannyn tarina Facebookissa!
Julkaistu Newsnerissä, tykkää meistä Facebookissa.
