Muistatko vielä ajan ennen kuin matkapuhelimet muuttuivat osaksi arkeamme ja pystyimme kokemaan asioita ilman painetta dokumentoida joka hetkeä? Tuntuu siltä, että olemme menettäneet kykymme olla läsnä ja sen sijaan koemme kaiken puhelimen kameran kautta. Eikö olisi jo aika tehdä yhteinen päätös ja alkaa nähdä maailma taas omin silmin?
Artikkeli on mielipidekirjoitus. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Me kaikki syyllistymme siihen ajoittain. Kaivamme puhelimen esiin heti, kun jotain muistamisen arvoista tapahtuu, toivoen voivamme ikuistaa hetken. Ja totta kai, joskus on mukavaa säilyttää muisto videona tai kuvana. Mutta kun teemme niin jatkuvasti, menetämme usein itse kokemuksen – sen, että todella olemme läsnä, yhdessä muiden kanssa.
Kuinka usein oikeastaan katsot noita videoita konserteista tai lastesi koulun esityksistä? Eikö olisi arvokkaampaa olla täysin läsnä ja kokea hetki reaaliajassa? Katsella sitä omin silmin ja taputtaa yleisössä ilman näyttöä välissä?
Sosiaalisen median kirous
Uskon, että suuri osa ongelmasta johtuu sosiaalisen median kehityksestä. Se, mikä alkoi tapana jakaa arkea läheisille, on muuttunut alustaksi, jossa jokainen video voi tavoittaa satojatuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä. Tavoitteemme luoda ”täydellinen” video asettaa valtavaa painetta olla aina valmiina tallentamaan joka hetki.
Jotkut ihmiset menevät niin pitkälle, että vaarantavat henkensä saadakseen täydellisen kuvan. On hirveää lukea nuorista ihmisistä, jotka menettävät henkensä yrittäessään ottaa videota tai kuvaa.
Muistot ovat parempia ilman puhelinta
Nykyään, kun kamera on aina mukanamme, on tavallista dokumentoida jokainen erityinen hetki elämässä. Mutta mitä tapahtuu muistoillemme, kun turvaudumme koko ajan puhelimeen niiden säilyttämiseksi? Olemmeko menettäneet kykymme todella kokea hetket, koska haluamme ikuistaa ne?
Uskon, että muistot ovat vahvempia ja eläväisempiä, kun olemme täysin läsnä elämässämme – kun annamme itsemme uppotua hetkeen, esimerkiksi auringonlaskun aikana tai joululahjoja avatessa.
Vähempi dokumentoiminen ja suurempi läsnäolo voivat olla avain pysyvien ja tunteikkaiden muistojen luomiseen. Ehkä emme tarvitse valokuva-albumia, joka on täynnä kuvia jokaisesta illallisesta tai konsertista, vaan sen sijaan muistoja, joita kannamme sydämissämme – muistoja, jotka eivät vain näytä, mitä tapahtui, vaan miltä se tuntui.
Joten seuraavan kerran, kun olet ottamassa puhelimen esiin tallentaaksesi hetken, pysähdy ja mieti: Haluanko todella nähdä tämän näytön läpi, vai haluanko kokea sen kokonaisuudessaan?
Joskus silmämme, sydämemme ja mielemme voivat vangita tärkeimmät asiat – ja se on jotain, mitä mikään kamera ei voi korvata.
Lue myös: Rikkaiden huvilat pilaavat perinteisen mökkikulttuurin – tv-sarja paljasti karun tilanteen
