Meillä kaikilla on välillä huonoja päivä. Joskus ne ovat niin ikäviä, ettemme haluaisi edes nousta sängystä. Pahimmassa tapauksessa saatat jopa ajatella, ettet haluaisi enää elää.
Ulkoapäin katsottuna New Hampshiressä asuva Bekah Gregory oli iloinen nuori tyttö, joka rakasti koiria, perhettään ja balettia. Mutta hänen omassa mielessään asiat olivat toisin.
Hän oli kamppaillut anoreksian kanssa yli puolet elämästään ja yrittänyt tappaa itsensä viidesti.
Lokakuussa 2015 Bekahilla oli erityisen raskas päivä ja hän mietti, pitäisikö hänen yrittää vielä kerran itsemurhaa.
Mutta ennen kuin hän teki mitään, hän asteli läheiseen Starbucksiin. Kahvi oli aina ollut iso asia Bekahin elämässä ja vaikka hän välillä näännyttikin itseään anoreksian takia, niin hän joi kahvia. Se oli asia, joka antoi hänelle energiaa.
Kun anoreksia oli ollut pahimmillaan, kahvi oli ainoa asia, jota hän oli kaatanut alas kurkustaan.
Mutta tämä päivä oli kuitenkin erilainen, kuin mikään hänen aiemmista vierailuistaan kahvilaan. Hän tilasi kahvin ja ilmoitti nimensä baristalle. Starbucksissa myyjillä on usein tapana kirjoittaa tilaajan nimi kuppiin, jotta jokainen saa varmasti omansa, vaikka liikkeessä olisikin kova kiire.
Mutta kun Bekah sai tilaamansa kahvin, siinä ei ollut hänen nimeään. Kahvin valmistanut henkilö oli kirjoittanut siihen jotain aivan muuta.
Se, mitä kuppiin oli kirjoitettu, merkkasi Bekahille lopulta niin paljon, että hänen todella ikävissä merkeissä alkanut päivänsä muuttui hyväksi, eikä hän enää halunnut tappaa itseään.
Myöhemmin Bekah jakoi itse oman tarinansa The Mighty -sivustolle kertoakseen, kuinka suuri merkitys tuntemattoman henkilön ystävällisellä eleellä oikeasti voi olla.
Tästä voit lukea hänen kirjoituksena:
”Hyvä barista,
Sinä et tuntenut minua, etkä tiennyt minun tarinaani. Mikä tärkeintä, sinä et varmasti tiennyt, että yksinkertaisen ”hymyile!” sanan kirjoittaminen kuppiini voisi muuttaa päiväni paremmaksi. Kun katsot minua, kuvittelet varmaan, että olen iloinen, energinen ja tavallinen teinityttö. Mutta sinä et näe koko kuvaa.
Sinä et voinut tietää, että tämän tekohymyn takana on tyttö, joka on hajonnut sisältään täysin pirstaleiksi. Sinä et voinut tietää, että tämä tyttö vihaa itseään ja on näännyttänyt itseään koko pienen ikänsä.
Tai sitä, että hän on yrittänyt tappaa itsensä viidesti. Veikkaan, ettet myöskään tiennyt näiden viimeisten viikkojen ja juuri tuon päivän olleen erityisen raskaita minulle.
Sinä teit vain työtäsi täysin tietämättömänä siitä, että tuon yksinkertaisen sanan kirjoittaminen kuppiini voisi muuttaa koko päiväni ja pelastaa mahdollisesti henkeni.
Ehkä sinä kirjoitit ”hymyile” sen takia, että näit letkun kasvoissani. Tai ehkä sinä oikeasti näit tuon tekohymyni läpi, sillä olet käynyt läpi jotain samanlaista. Oli miten oli, niin minä olen kiitollinen.
Sinun ei tarvinnut tehdä tilauksestani mitenkään erikoista.
Sinä olisit voinut kohdella minua aivan kuin kaikkia muitakin ärsyttäviä asiakkaita. Mutta sinä otit tuon ylimääräisen sekunnin tuodaksesi edes hieman positiivisuutta elämään, joka on ollut pelkän negatiivisuuden riivaamaa viime aikoina.
Katsos kun minun päiväni tuohon mennessä koostui kamalasta lääkärissä käynnistä, sekä hirvittävästä terapia istunnosta. Tunsin oloni toivottomaksi ja itsetuhoiset ajatukset päässäni olivat entistä vahvempia.
Kun anoreksiani on ollut pahimmillaan, kahvi on yleensä ainoa asia mitä juon. Mutta tuona päivänä minua arvelutti juoda edes kahvia. Jos en olisi tilannut kahvia ja nähnyt tuota kuppia olisin vahingoittanut itseäni tuona iltana. Kun luin tuon sanan kuppini kyljessä en voinut kuitenkaan tehdä muuta kuin hymyillä.
Kirjaimellisesti.”
Joskus pienimmätkin ystävälliset eleet voivat saada aikaan todella suuria seuraamuksia. Mieti sitä tänään ja tee jotain mukavaa tuntemattomalle ihmisille.
Se voi olla jotain niinkin yksinkertaista kuin oven avaaminen toiselle. Kuka tietää, ehkä juuri sinä voit toiminnallasi tehdä jonkun elämästä parempaa.
