Omat lapseni eivät ehkä ole saaneet kaikkea mitä halusivat, mutta ainakin me vanhempina annoimme heille kaikkemme, ja toivomme, että he tietävät, että rakastamme heitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Aina ei tietenkään tunnu siltä, mutta ymmärrän, että lapsillani on omat elämät ja omat urat, jotka vievät paljon heidän aikaansa.
Toivon kuitenkin, että he lukevat tämän kirjoituksen, ja että se herättäisi heissä ajatuksia. Se merkitsisi minulle paljon.
Tarina alkaa siitä, kun 80-vuotias isä istuu sohvalla yhdessä 45-vuotiaan, korkeasti koulutetun poikansa kanssa.
Vanha isä istui sohvalla kotonaan, kun varis yhtäkkiä lensi ikkunalle, ja asettui sen eteen istumaan. Isä katsoi poikaansa ja kysyi: ”Mikä tuo on, poikaseni?”
Poika vastasi, että se oli varis.
Muutamaa minuuttia myöhemmin isä kysyi jälleen samaa. Poika vastasi: ”Minähän juuri kerroin, isä. Se on varis.”
Isä kysyi saman kysymyksen vielä kolmannen kerran. Tuolloin poika vastasi jo hieman ärsyyntyneenä:
”Varis. Se on varis!”
Mutta isä ei antanut periksi. Hän kysyi jälleen, neljännen kerran: ”Mikä tuo on?”
Ja nyt poika huusi takaisin:
”Olen sanonut jo monta kertaa, se on varis! Miksi kysyt samaa asiaa uudelleen ja uudelleen? Etkö ymmärrä?”
Hetken päästä isä meni makuuhuoneeseensa, ja toi mukanaan päiväkirjan, jota hän oli alkanut kirjoittaa poikansa syntymän jälkeen.
Hän toi kirjan pojalleen ja pyysi, että tämä alkaisi lukea eräältä sivulta kirjan alkupäästä. Näin isä oli kirjoittanut:
”Istuin sohvalla kolmevuotiaan poikani kanssa. Yhtäkkiä ikkunalle lensi varis. Poikani kysyi: ’Mikä tuo on?’ Hän kysyi saman kysymyksen 23 kertaa. Joka kerta vastasin samalla tavalla. Että se oli varis. Halasin häntä joka kerta, kun hän kysyi sitä. Se ei ärsyttänyt minua, tunsin vain rakkautta, että minulla oli niin ihana ja utelias poika.”
Vaikka isää ei ollut haitannut vastata samaan kysymykseen 23 kertaa, poika ärsyyntyi jo siitä, että isä kysyi samaa asiaa neljä kertaa.
Miksi?
Jos sinulla on iäkkäät vanhemmat, muista olla kiltti ja kärsivällinen heitä kohtaan. Ole iloinen siitä, että vanhempasi yhä ovat mukana elämässäsi, ja että sinulla on ollut mahdollisuus tutustua heihin – he rakastavat sinua pyyteettömästi.
Sillä ei ole väliä, kuinka korkea koulutus ja hieno ura sinulla on – maalaisjärki tulee aina sisältä päin. Aina kannattaa miettiä, miten kohtelet heitä, jotka ovat auttaneet sinut siihen pisteeseen, missä olet nyt.
Kiitä vanhempiasi kaikesta, mitä he ovat tehneet sinun vuoksesi, kasvattaakseen sinusta mahdollisimman hyvän ihmisen.
Jaa jos olet samaa mieltä!
