Lapset ovat täysin riippuvaisia siitä, että heidän vanhempansa tai huoltajansa tarjoavat heille turvallisen kodin. Jos vanhemmalla tai huoltajalla on riippuvuusongelmia, he eivät ehkä voi antaa lapsille oikeanlaista ympäristöä.
Huonovointisten perheiden lasten on vaikea kokea turvallisuuden tunnetta. Tämä on tarina miehestä, joka tiesi sen ja ryhtyi varmistamaan, että pystyisi tarjoamaan heille hyvän ja rakastavan kodin.
Jordan Benewiatin ja hänen veljensä Jarred Benewiatin lapsuus oli täynnä pettymyksiä. Lasten äiti oli alkoholiriippuvainen ja joi säännöllisesti. Tämän seurauksena heidän kotinsa oli täynnä pelkoa ja huolta suurimman osan ajasta.
Lapsina he kasvoivat varoen häiritsemästä äitiään ja olivat huolissaan siitä, mistä heidän seuraava ateriansa tulee. Lapset olivat aina ahdistuneita ja peloissaan äitinsä sairauden takia.
Sisarukset toivoivat aina, että heidän äitinsä muuttaisi tapojaan, mutta näin ei koskaan näyttänyt tapahtuvan.
Asiat alkoivat näyttää kuitenkin paremmalta, kun heidän äitinsä alkoi seurustella poikaystävänsä Steven Benewiatin kanssa. Vietettyään aikaa perheen kanssa Benewiat näki tyttöystävänsä huolestuttavan käytöksen ja oli jatkuvasti huolissaan lasten puolesta.
Ei kestänyt nähdä lapsia sijaishuollossa
Erään tapauksen jälkeen hän päätti soittaa viranomaisille, koska hän oli saanut tarpeekseen. Viranomaisten saapumisen jälkeen he ottivat laiminlyödyt lapset huostaan ja asettivat heidät sijaishuoltoon. Benewiat ei kuitenkaan kestänyt nähdä lapsia sijaishuollosssa.
Hän päätti taistella saadakseen lapset hänen hoitoonsa, vaikka hänellä ei ollut perhe- tai oikeudellisia siteitä lapsiin.
Koska valtio ei löytänyt lapsille sijaiskotia, joka olisi halukas ottamaan heidät molemmat, hän sai lapset itselleen kiireelliseen sijoitukseen.
Jordan muistelee, kun hän näki Benewiatin itkevän ensimmäistä kertaa.
– Minulla ei ollut silloin aavistustakaan, miksi hän itki oikeussalissa. Kun hän selitti asiat minulle, purskahdin itkuun. Hän halasi minua, kunnes meidän piti lähteä. Luojalle kiitos, hänelle annettiin kiireellinen sijoitusoikeus.
Kolme vuotta sijoituksen jälkeen valtio salli adoption ja lopultakin he olivat laillisesti perhe.
Hänen rakkautensa ja suojelunsa ansiosta sisarukset ovat nyt aikuisia ja heistä on kasvanut upeita ihmisiä. He pystyivät voittamaan vaikean lapsuutensa.
– Muistan jokaisen tunteeni niiden seitsemän vuoden aikana, kun emme tunteneet vielä häntä. Ilman häntä minulla olisi luultavasti taakkana yli 18 vuotta tuota kipua. Hän on yksi harvoista ihmisistä tällä planeetalla, joka ei ole vielä pettänyt minua, Jordan sanoo.
On ollut pakko päästää irti
Jordan halusi käyttää sosiaalista mediaa välittääkseen viestin, että hän oli jo menettänyt toivonsa, kunnes tapasi Steve Benwiatin, joka ei vain huolehtinut lapsista, vaan myös adoptoi heidät.
Heidän äitinsä tila vaikutti heihin vuosia syvästi, kunnes he pääsivät pois hänen luotaan, ja pääsivät turvalliseen ja rakastavaan kotiin.
Vaikka moni on rohkaissut nuoria miehiä olemaan menettämättä toivoaan siihen, että heidän äitinsä paranisi, he ovat jo kauan sitten päästäneet irti tästä unelmasta. He ovat hyväksyneet, että heidän täytyy päästää irti voidakseen parantua lapsuuden traumasta.
Puhuessaan äidistään Jordan sanoi: ”Hän oli upea ihminen täynnä sateenkaaren ja auringonlaskujen värejä, mutta hän oli myös lapsuuteni synkin asia.”
Hän kertoi, ettei ollut helppoa päästää irti äidistään. Se on ollut Jordanin elämän vaikein teko.
Jordanilta kesti 17 vuotta hyväksyä sairaus ja jättää äiti rauhaan, tajuten, että hänen äitinsä ei parane, eikä hänenkään ollut hyödyllistä käyttää aikaansa yrittäessään auttaa häntä.
Jordan ja hänen veljensä Jarred elävät nyt onnellista elämää adoptioisänsä kanssa, joka pelasti heidät pelon ja ahdistuksen elämästä alkoholistivanhemman takia. He ovat ikuisesti kiitollisia isälleen siitä, että hän otti vastuun kahden lapsen kasvattamisesta yksin.
Riipaiseva, mutta samalla niin inspiroiva tarina. Stevenillä ei ollut mitään velvollisuutta ottaa poikia hoiviinsa, mutta hän teki sen silti ja olen siitä tavattoman onnellinen!
