Nainen jolle kerrottiin useaan kertaan että hänen pieni poikansa oli vain vilustunut pelasti tämän hengen tottelemalla vaistojaan.
Ruotsalainen Jennie Sandberg oli varma että hänen poikansa Frank oli vakavasti sairas. Hän vei Frankin tutkimuksiin uudestaan ja uudestaan, ja viimein selvisi mikä oli vialla. Jennien päättäväisyys ja vaistot pelastivat Frankin hengen.
Frank oli vain 10 päivän ikäinen kun Jennie vei hänet lasten kardiologille tukholmalaiseen sairaalaan. Jennie halusi että hänen poikansa sydän tutkittaisiin. Kyse oli kuitenkin jo neljännestä kerrasta kun he kävivät lääkärissä. Aiemmin lääkärit olivat tutkineet vauvan hengitystä ja sydämen toimintaa, ja tehneet lukuisia muitakin testejä.
”Sain joka kerta saman vastauksen: ’Hän on vain vilustunut. Tuo vauva takaisin jos tilanne pahenee.’ He vain kertoivat meille sen mitä halusimme kuulla- että mitään vaaraa ei ole. Mutta vaistoni kirkuivat minulle jotakin aivan muuta,” Jennie kertoo ruotsalaisella MåBra-sivustolla.
Neljännellä kerralla Jennie sai kuitenkin erilaisen vastauksen. Lääkäri katsoi häntä tiukasti silmiin ja sanoi vakavana että jokin oli pahasti vialla.
”Aika ja ajatukseni pysähtyivät. Ensin tunsin helpotusta sen takia että he olivat viimein tehneet diagnoosin. Olin kuin shokissa, ja kaikki aistini olivat herkistyneet. En missannut mitään, en edes lääkärin tussin tuoksua kun hän laski taululla poikani tarvitseman lääkkeen annostusta.”
Frank kärsi vakavasta aortan koarktaatiosta eli kaventumasta ja tarvitsi leikkauksen selvitäkseen hengissä. Yhtäkkiä huone oli täynnä lääkäreitä.
Nyt siis tiedettiin että Frank ei ollut vain vilustunut, ja hänet laitettiin tehohoitoon Astrid Lindgrenin lastensairaalaan.
Jennie soitti aviomiehelleen Peterille ja kertoi mitä tapahtui. Nämä hetket olivat painajaismaisia vanhemmille jotka pelkäsivät pienen vauvansa hengen puolesta.
Seuraavana päivänä Frank lennätettiin Lundin sairaalaan, ja hänen vanhempansa matkasivat Lundiin junalla. He tulivat perille neljä tuntia Frankin jälkeen, ja Jennie kuvaili noita tunteja elämänsä kamalimmiksi. Hän ajatteli pieniä ruumisarkkuja ja harjoitteli mielessään kuinka hän kertoisi toisille lapsilleen että Frank oli menehtynyt.
”Tunnit kuluivat emmekä saaneet vastausta kun soitimme kysyäksemme Frankin tilasta. Oliko hänen helikopterinsa laskeutunut? Oliko hän elossa? Kehoni alkoi reagoida pelkoon, stressiin ja suruun. Aloin täristä. Peter lohdutti minua yrittäen välittää minuun ne vähät voimat mitä hänessä oli jäljellä. Se ei auttanut. En voinut edes itkeä, tärisin vain. Ja rukoilin. Rukoilin Jumalaa. Rukoilin Frankin puolesta.”
Lopulta he saivat yhteyden Frankista Lundissa vastanneisiin lääkäreihin ja saivat tietää että tämä oli elossa ja että matka Tukholmasta oli mennyt hyvin. Jennie sai tiedosta hieman toivoa.
Paria päivää myöhemmin Frank pääsi leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen lääkäri nimeltä Torsten tuli kertomaan Jennielle operaation tulokset.
Torsten sanoi että leikkaus oli onnistunut hyvin. Hän kertoi lisäksi että Frankin aortan koarktaatio oli äärimmäisen vakava tapaus. Hän ei olisi selvinnyt ilman leikkausta. Oli onni että Jennie sai hänet hoitoon ajoissa.
Frank oli siis elossa, mutta Jennieltä kesti jonkin aikaa ennen kun hän uskalsi luottaa siihen että tämä selviäisi. Vasta leikkauksen jälkitarkastuksen jälkeen Jennie pystyi rentoutumaan.
Frank kastettiin ystävänpäivänä 100 kutsuvieraan edessä. Hänen toiseksi nimekseen tuli Torsten hänet leikanneen kirurgin mukaan.
Nyt Frank on 2-vuotias ja hän voi oikein hyvin. Vielä tänäkin päivänä Jennie ajattelee usein mitä olisi tapahtunut jos hän ei olisi vaatinut pojalleen hoitoa niin hanakasti. Mitä jos hän ei olisi luottanut omiin vaistoihinsa.
Onneksi tarinalla on onnellinen loppu! Jaa tämä juttu Facebookissa.
Julkaistu Newsnerissä. Tykkää meistä Facebookissa.
