Kiusaaminen on pahinta mitä tiedän. Kyseessä on ongelma, joka koskee kaikenikäisiä ihmisiä – mutta erityisesti kouluissa oleva lapsia, joille kiusaaminen saattaa aiheuttaa elinikäisiä traumoja.
Kouluilla tulisi olla nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, mutta Henry Sembdnersin tarina on traaginen esimerkki siitä, että tämä ei aina ole mahdollista.
Oli aivan tavallinen päivä Kenyon Woods Middle Schoolissa, South Elginissä, Illinoisissa.
12-vuotias Henry Sembdner käveli täynnä olevalla käytävällä, kun hän törmäsi vahingossa toiseen oppilaaseen.
Kyseessä oli vahinko, mutta asian sopimisen sijasta toinen oppilas raivostui – hän heitti Henryn väkivaltaisesti maahan.
Henry pahoinpideltiin niin raa’asti, että hän sai kasvoihinsa useita murtumia ja aivoverenvuodon.
Sairaalassa tehtiin päätös, jossa todettiin, että Henry tulisi laittaa keinotekoiseen koomaan, jotta hänen aivonsa kärsisivät mahdollisimman pieniä vaurioita.
On mahdotonta edes kuvitella, millainen olo koko perheellä oli, kun he joutuivat katsomaan rakasta, henkihieverissä olevaa poikaansa sairaalassa.
Koko tapahtuma oli hirvittävä tragedia.
”Se, että näimme hänet sairaalassa, kaikkien kuvien kanssa. Se on todella surullista. Se on hirveää”, yksi Henryn parhaista ystävistä kertoo ABC Newsille.
Onneksi muut koulussa olleet oppilaat huomiovat pojan ja perheen tuskan.
Luokkatoverit tekivät kauniita kortteja ja lähettivät niitä viesteinä hashtag-tunnisteella: #HenryStrong.
Oppilaat tiesivät, että Henry kannatti Chicago Cubs -baseballjoukkueta, joten he alkoivat tulla kouluun joukkueen pelipaidat päällänsä.
Uutinen tapahtuneesta levisi nopeasti ja Chicago Cubsin tähtipelaaja, Anthony Rizzo, osoitti myös tukensa pojalle – hän pyysi Henryn katsomaan joukkueen harjoituksia ja peliä.
Perhe oli liikuttunut valtavasti tuesta.
”Olen varma, että poikani tietää nyt, että on olemassa ihmisiä, jotka välittävät. Mielestäni on ihanaa nähdä, kuinka monet ihmiset voivat kerätä voimansa vain yhden henkilön vuoksi”, äiti Karen Sembdner kertoo ABC Newsille.
Samaan aikaan Henry osoitti päivittäin merkkejä paranemisesta.
Ja lopulta… poika heräsi koomasta.
Äiti kertoo blogissaan paranemisprosessista.
”Meillä on tulevien päivien aikana tarkasti sovittuja tapaamisia 10 eri lääkärin kanssa. Toivomme, että selviämme ilman takaiskuja”, äiti kirjoittaa.
Pojan hengitysputki otettiin pois ja hän pystyi sanomaan ensimmäiset sanansa… jotka kuuluivat: ”Minä olen nälkäinen.”
Kyseessä ei ollut kaikista epätavallisin lause, joita 12-vuotiaiden poikien äidit kuulevat, mutta tässä tilanteessa sanojen kuuleminen oli todella koskettava ja kaunis tilanne. Äiti ei tulisi enää koskaan ottamaan rakkaan poikansa ääntä itsestäänselvyytenä.
Olen todella onnellinen, että poika heräsi – samaan aikaan tunnen suurta vihaa siitä, että tällaista pääsee edes tapahtumaan.
Ole kiltti ja JAA tämä artikkeli, jotta vanhemmat voivat kertoa lapsilleen siitä, mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa!
