Vanhempi haluaa vain onnellisen ja terveen lapsen. Myös tämä äiti toivoi sitä, mutta joutui kohtaamaan painajaisen, kun hänen tyttärensä syntyi 4 kuukautta liian aikaisin.
Autumn syntyi vuoden lopulla 2020, mutta ei ole nähnyt paljoakaan muuta, kuin sairaalan seinät. Vauvasta taaperoikäiseksi muuttunut Autumn ei ole käynyt kertaakaan Lurien lastensairaalan teho-osaston ulkopuolella ensimmäisten elinkuukausien aikana.
Autumn syntyi raskausviikolla 23 ja painoi vain noin puoli kiloa, eli kahvipaketin verran. Hänen erittäin pieni kokonsa sai kaikki pohtimaan huolissaan, selviytyisikö tämä hengissä.
– Hän pääsee kotiin hengityskoneen kanssa. Hänen kaulassaan on putki, jota kutsutaan trakeostomiaksi, joka auttaa häntä hengittämään, sanoi sairaalan neonatologi tohtori Megan Lagoski. ”Hän saa ruokintaa G-letkun kautta, joten hän on hyvin tekniikasta riippuvainen.”
Autumn saapui noin 17 viikkoa (4 kuukautta) odotettua aikaisemmin. Hänen äitinsä Tyler Robinson kärsi odottamattamasta kohdun repeämästä. Lääkärit antoivat lapselle synkän ennusteen, jonka yksinhuoltajaäiti otti vastaan murtuneena.
”Me taistelemme”
Tyler muistelee sanoneensa: ”Jos hän tulee ulos elottomana, anna hänet syliini. Jos hän tulee ulos taistellen, me taistelemme. Hän tuli ulos sisukkaana ja he antoivat hänelle lempinimen ”Feisty” (suom. sisukas). Siitä lähtien hän on ollut taistelija.”
Kun pieni tyttö syntyi, hän painoi vain 1,1 kiloa ja lääkärit antoivat hänelle 50 prosentin mahdollisuuden selviytyä. Keskoset ovat yleensä isompia.
Koska tyttö syntyi niin varhain, hän kärsi vakavasti alikehittyneistä keuhkoista. Tämä aiheutti kroonisen sairauden, joka tunnetaan nimellä bronkopulmonaalinen dysplasia. Autumn siirrettiin Lurien lastensairaalaan erikoistuneempaa hoitoa varten.
– Hän tuli meille, koska hänellä oli yhä enemmän hengitysvaikeuksia huolimatta siitä, kuinka paljon tukea hän pystyi saamaan hengityskoneesta, tohtori Lagoski muistelee.
Autumnin äiti sanoo, että tämä on aivan kuten kaikki muutkin taaperot ja rakastaa halailua, hymyilyä, leikkimistä ja huomiota, jota hän saa sairaalan sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Autumn ei ole ollut ainoa, joka nautti ja hyötyi sairaalan ystävällisestä henkilökunnasta.
– Minä istun täällä yksin suurimman osan päivistä ja he ovat perheeni, Robinson sanoi. ”Minä istun täällä, eikä minulla ole ketään, jolle puhua tai jolle ilmaista tunteita, mutta he ovat täällä. Tulen kaipaamaan tätä paikkaa kamalasti.
Syksyn kotiuttaminen sairaalasta tulee olemaan katkeransuloinen. Vaikka äiti on surullinen joutuessaan jättämään henkilökunnan ja tukiverkostonsa sairaalaan, hän on innoissaan Autumnin tulevaisuudesta kotona.
– Olen hyvin innoissani, olen valmis, hermostunut, ahdistunut, mutta tätä on odotettu pitkään, Robinson sanoi.
524 päivää sairaalahuoneissa viettänyt, nyt 17 kuukauden ikäinen Autumn pääsee pian kotiin.
– Olen siis hyvin peloissani, mutta olen myös valmis, äiti sanoi. ”Olen valmistautunut tähän hänen syntymästään asti.”
Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki sujuu hyvin. Paljon rakkautta ja voimia äidille ja tyttärelle!