Lasten kasvattaminen ei aina ole helppoa, varsinkin jos olet kolmen tytön yksinhuoltajaisä. Tässä tarinassa teini-ikäisen tytön isä joutuu haasteen eteen. Mitä tehdä, kun oma tytär on tehnyt vääryyttä? Joskus voi olla vaikeaa myöntää itselleen ja hyväksyä, että oma jälkikasvu on syyllistynyt johonkin väärään. Tämä mies kuitenkin ottaa haasteen vastaan, vaikka se saikin hänet pöyristymään. Se mitä hän tekee seuraavaksi, on ihailtavaa. Mielestäni tämä tarina, jonka löysin täältä on lukemisen-ja jakamisen arvoinen. En voi taata sen aitoutta, mutta ainakin se vaikuttaa todelliselta. Olisitko tehnyt samoin? Tekikö mies mielestäsi oikein?
“Tyttäreni Callie on minulle yksi ihanimmista tuntemistani ihmisistä. Hän saa hyviä arvosanoja koulussa, hänellä on mahtavia ystäviä, ja silti hänellä on aikaa olla hieno ja rakastava tytär. Minun ei ole kertaakaan tarvinnut laittaa häntä kotiarestiin lukion aikana, eikä minulla ole ollut mitään syytä uskoa hänen käyttäytyvän huonosti.
Olen kolmen tytön yksinhuoltajaisä. Se ei ole helppoa, mutta luulin meillä menevän hienosti. Callie on vanhin tyttäristäni.
Sain tänään puhelun itkevältä naiselta, joka sanoi minun tyttäreni olleen osallisena hänen tyttärensä kiusaamisessa koulussa. Callie ja hänen kaverinsa olivat ottaneet “hauskoja” kuvia tästä tytöstä eri asennoissa, kuten noukkimassa jotakin lattialta, jolloin hänen persvakonsa näkyi. Tuo tyttö on ylipainoinen, joten on selvää miksi hänestä tehtiin pilaa.
Minulle soittanut nainen sanoi, että hänen tyttärensä oli aamulla yrittänyt viiltää ranteensa auki, ja oli nyt sairaalassa.
Selasin Callien tietokonetta, ja sieltä löytyi kuin löytyikin kansio nimeltä “läski”. Se on omistettu tuosta ylipainoisesta tytöstä otetuille kuville. Minulla ei ole todisteita siitä että Callie olisi myös luonut nimettömän Facebook-tilin tytön kiusaamista varten, mutta luulen hänen tietokoneeltaan löytyneiden kuvien vahvasti viittaavan siihen.
Callie on tänään rannalla, ja hänen pitäisi olla kotona parin tunnin kuluttua. Olen niin vihainen, etten tiedä mitä tekisin. Olen aina opettanut häntä olemaan ystävällinen ja kunnioittamaan toisia, mutta nyt minusta tuntuu, etten edes tunne häntä. Hän oli kuulemani mukaan kiusaamisen “johtaja”.
Tyttäreni oli määrä olla kotona kello 20.30. Hän kuitenkin soitti minulle klo. 20.15 ja ilmoitti jäävänsä kaverin luo yöksi. Sanoin “ei käy, sinun on tultava kotiin nyt heti.” Hän vastasi siihen “Olen jo täällä! Nähdään!” ja katkaisi puhelun. Päätin mennä hakemaan hänet puhelimessa riitelemisen sijaan. Menin hänen kaverinsa kotiin, mutta siellä ei ollut ketään. Aloin soittelemaan hänen kaveriensa vanhemmille, ja viimein jonkun veli vastasi puheluuni, ja kertoi heidän olevan Callien kanssa puistossa.
Niinpä menin puistoon, ja siellä olikin noin 30 nuoren joukko nuotion ympärillä. Callie oli muki kädessään oluttynnyrin vieressä.
En suutu kovin usein, mutta nyt olin saanut tarpeekseni. Menin suoraan hänen luokseen ja sanoin hänelle, etten tekisi “kohtausta”, mutta että hänen tulisi heti mennä kanssani autolle. Hänestä tuli kuin toinen ihminen.
“Olen melkein 18! Et voi tehdä tätä minulle! Tämä on niin noloa!” Tämä ei voinut olla minun tyttäreni!
Silloin minulta meni lopullisesti hermo. En ole varma mitä sanoin, mutta se oli jotakin tällaista: “Sinun tässä pitäisi olla nolostunut. Sinun takiasi luokkatoverisi joutui sairaalaan, ja nyt olet valehdellut minulle olevasi kaverisi luona, ja juot olutta vaikka olet alaikäinen! Äitisi olisi häpeissään, jos tietäisi mitä olet tehnyt. En edes tiedä kuka sinusta on tullut!”
Nyt hän on kotona. Otin häneltä pois kaikki laitteet, kuten tietokoneen, puhelimen, ja television. Laitoin hänet kirjautumaan kiusaamista varten tekemäänsä Facebook-tiliin, ja kirjoittamaan sinne anteeksipyynnön. Käskin häntä kirjoittamaan viestiin nimensä ja ilmoittautumaan henkilöksi joka laittoi pilkkaavat kuvat Facebookiin. Kun hän kirjautui sisään, kävin heti läpi hänen julkaisemansa kuvat ja kirjoitukset. Kävi ilmi, että hän ei ollut kiusannut vain yhtä tyttöä, vaan tämä Facebook-tili oli luoto koulun “nörttien ja outojen” kiusaamiseksi. Siellä oli noin 50 kuvaa ja satoja kommentteja.
Callie laittoi anteeksipyynnön Facebookiin, ja sanoin hänelle, että kesäksi ei ole sitten mitään suunnitelmia. Hän voisi käyttää lankapuhelinta tarvitessaan, mutta vain kun olen läsnä. Laitan hänet myös käymään terapiassa kerran viikossa. Hänen täytyy suorittaa vapaaehtoistyötä. Kun sairaalassa oleva tyttö pääsee sieltä pois, Callien täytyy pyytää häneltä ja hänen perheeltään anteeksi. Otin hänen huoneensa oven pois.
Kaikki ylimääräiset “luksustuotteet” olen myös ottanut häneltä pois. Noihin sisältyvät kalliit tuotteet hiusten, kynsien, ja ihon hoitamiseen. Meikit samoin. Annoin hänelle edullisia perustuotteita tilalle. Hänelle jäi huoneeseensa oikeastaan vain kirjoja ja kosketinsoitin.
Käskin häntä miettimään asioita illan ja yön aikana. Jos hän vielä aamulla haluaa väittää vastaan, laitan hänelle lisää rajoituksia. Jos hän hyväksyy rangaistuksensa ja asettamani rajoitukset, sitten voin harkita kuinka pitkän aikaa ne tulevat olemaan voimassa.”
Jaa tämä kirjoitus, jos mielestäsi mies teki oikein antamalla tyttärelleen opetuksen. Olen varma, että tyttären vanhetessa hän katuu tekojaan. Olen myös varma siitä, että hän tulee arvostamaan isäänsä joka ei vain voivotellut vaikeassa tilanteessa.
Tykkää Newsneristä Facebookissa.
