21 vuotta sitten Irina Nezhentseva synnytti kauan kaivatun tyttären. Tuore äiti huomasi kuitenkin nopeasti, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan.
Irina huomasi että hänen pikkuisen vauvansa, Katjan, kasvoihin alkoi ilmaantua ryppyjä. Irinasta vaikutti siltä että vauvan kasvot näyttivät vanhentuvan, ei vain joka tunti vaan joka minuutti.
Irinan aviomies oli aivan stressaantunut ja poissa tolaltaan oudon tilanteen edessä, ja hän jätti Irinan yksin vauvan kanssa eikä koskaan palannut.
”En kestä tuota lasta,” mies sanoi kun hän pakkasi tavaransa ja lähti.
Katja-vauvalla diagnosoitiin erittäin harvinainen sairaus progeria, joka aiheuttaa kehon huomattavan nopean vanhentumisen. Progeriaa sairastavien ihmisten keskimääräinen elinikä on 13,5 vuotta ja vain harvat heistä elävät 16-vuotiaaksi.
Irina ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätti tehdä kaikkensa jotta Katjan lapsuus olisi iloinen ja hyvä. Hän suhtautui jokaiseen päivään Katjan kanssa kuin se olisi viimeinen.
21 vuotta sitten Venäjän Novy Urengoissa asuva Irina Nezhentseva synnytti tyttölapsen. Pian sen jälkeen lääkärit totesivat, että Katjaksi nimetyllä vauvalla oli erittäin harvinainen mutaation aiheuttaman sairaus, progeria. Progeria saa ihmisen kehon vanhenemaan noin kahdeksan kertaa normaalia nopeammin. Myös Hutchinsonin-Gilfordin syndroomaksi kutsuttavaa tautia ilmenee vain noin yhdessä vastasyntyneessä kahdeksaa miljoonaa kohti.
Valitettavasti Katjan isä ei halunnut olla lapsensa kanssa missään tekemisissä kuultuaan huonot uutiset. Hän hylkäsi perheensä.
Progeriaa sairastavat lapset näyttävät vastasyntyneinä yleensä normaaleilta. Ikääntyminen normaalisti kiihtyy heidän ollessaan jo noin 18-24 kuukauden ikäisiä. Tähän mennessä progeriaan ei ole löydetty parannuskeinoa, ja lähes kaikki siitä kärsivät ihmiset kuolevat teini-iässä. Mutta Katja on uhmannut kaikkia todennäköisyyksiä.
Katjan äiti, Irina, päätti rakastaa tytärtään äärettömän paljon ja pitää tästä huolta kaikesta huolimatta. Mutta se ei ollut helppoa. Naapuruston muut lapset pitivät Katjaa pilkkanaan, eivätkä he ymmärtäneet miksi tämä pieni tyttö oli ryppyinen.
”Mummo, miksi sinulla on minihame päällä?” ja ”Miksi sinä leikit pienten lasten kanssa?” olivat joitakin toisten lasten Katjalle esittämiä kysymyksiä. Irina oli surullinen kuullessaan kuinka toiset lapset kohtelivat Katjaa.
Vasta aloitettuaan koulun Katja todella huomasi kuinka erilainen hän oli muihin verrattuna.
”Silloin tajusin että kukaan ei pitänyt minusta. Kun käännyin katsomaan ihmisiä, he pelästyivät. Kysyin itseltäni, ‘Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?’ En koskaan kuitenkaan löytänyt vastausta”, Katja kertoi nettijulkaisu Heftylle ja jatkoi:
”Ajattelin sitä paljon. Mietin, että jos en voinut tulla hyväksytyksi ulkonäköni kautta, minun tulisi yrittää normaalia enemmän tullakseni hyväksytyksi persoonani ja sisäisen kauneuteni ansiosta. Halusin näyttää että olin myös kiva ja hurmaava tyttö jolla oli monia hyviä luonteenpiirteitä. Olen vakuuttunut siitä, että tärkeintä on ihmisen sisin olemus.”
Niin hän sitten tekikin. Oli ihmeellistä, kuinka ihmiset alkoivat katsoa Katjan sairauden taakse. Hänestä tuli koulussa suosittu oppilas, ja hänen kiusaajansa joutuivat kohtaamaan hänen ystävänsä.
”Hyväksyin itseni ja opin rakastamaan itseäni. Ajattelin, että maailmassa on vain 20 minunlaistani ihmistä. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa!”
Katjan iloisuus yllätti useimmat ihmiset, jotka hän tapasi. Hänestä kasvoi itsevarma nuori nainen jolla oli unelmia kuten kenellä tahansa muullakin. Hänen suurin tavoitteensa elämässä? Olla onnellinen.
21-vuotiaana Katja päihitti kaikki todennäköisyydet jälleen kerran.
Hän tapasi Denis-nimisen miehen odottamattomalla tavalla — Denis soitti hänelle vahingossa näppäiltyään väärän numeron. He alkoivat jutella, ja sitten he sopivat tapaavansa. Pian he olivat jo rakastuneet toisiinsa. Ja kun pari päätti mennä naimisiin, Katja oli tietysti aivan onnellinen ja innoissaan.
Pian Katjalla ja Denisillä oli ihania uutisia. Katja oli raskaana ja odotti parin ensimmäistä lasta! Jotkut ihmiset olivat skeptisiä Katjan lapsensaantiaikeiden suhteen, mutta Katja ja Denis tiesivät mitä halusivat. Ja yhdeksän kuukautta myöhemmin he toivottivat pienen ja terveen pojan tervetulleeksi maailmaan!
”Olen niin tyytyväinen ja iloinen siitä että minulla oli rohkeutta ja itsevarmuutta auttaa itseäni yli vaikeiden aikojen. Nyt minulla on aviomies ja meitä on siunattu kauniilla poikavauvalla, joten mikä voisi olla parempaa?” Katja sanoo.
Katjan tarina on hieno muistutus siitä ettei mikään — ei edes pahinkaan sairausdiagnoosi — vie meiltä pois oikeutta olla onnellinen.
Kuvat: YouTube
Jaa tämä tarina jos olet onnellinen Katjan puolesta ja jos mielestäsi useampien ihmisten tulisi saada lukea se. Sisäinen kauneus on tärkeintä!
Julkaistu Newsnerissä. Tykkää meistä Facebookissa.
