Tämä juttu näyttää, kuinka kovalla työllä ja päättäväisyydellä voit selvitä ihan mistä vain.
40 vuoden aikana yhdysvaltalainen Dick Hoyt ja hänen poikansa Rick ovat olleet yli tuhannessa kilpailussa, duathlonissa ja triathlonissa. Tämän kaksikon tapauksessa kisailu on tiimityötä, jota toinen ei voi suorittaa ilman toista.
Rick syntyi aivohalvauksen kanssa ja on pyörätuolissa. Kun Rick syntyi vuonna 1962, lääkärit sanoivat hänen vanhemmilleen, että heidän poikansa tulisi paremmin toimeen jonkinlaisessa erityissairaanhoitolaitoksessa, poissa perheen luota.
– Me itkimme, mutta sanoimme: ”Ei, emme aio laittaa Rickiä laitokseen. Viemme Rickin kotiin ja kasvatamme hänet, kuin kenet tahansa lapsen, Dick Hoyt kertoi ABC Newsille.
Onneksi he löysivät lääkärin, joka tuki heidän päätöstään ja käski heitä kasvattamaan Rickin, kuin hänellä ei olisi vammaa lainkaan.
– Minulle merkitsi kaikki kaikessa, että sain viedä poikani kotiin. Ja pojan kasvaessa huomasimme Rickin olevan älykäs, hauska ja utelias. Meidän tehtävämme vanhempina oli varmistaa, että hän sai kaikki mahdollisuudet, mitä muutkin.
Rick kasvoi rakastavan perheen ympäröimänä.
Erään yliopiston insinööriopiskelijat valmistivat hänelle myös tietokoneen, jonka avulla Rick pystyi kommunikoimaan. Rickin perheessä sitä kutsuttiin Hope Machineksi (suom. Toivon kone).
Tämän koneen avulla hän pystyi käymään julkista koulua.
15-vuotiaana Rick halusi osallistua 5 mailin kilpailuun ja kysyi isäänsä apuun.
Rick halusi kerätä rahaa koulunsa lacrosse-pelaajalle, joka oli halvaantunut. Rick halusi osoittaa, että elämä voi jatkua vammasta riippumatta.
”Tuntuu siltä, että en ole vammainen”
Hänen isänsä Dick Hoyt, eläkkeellä oleva Kansalliskaartin everstiluutnantti, harjoitteli poikansa kanssa, ja he molemmat suorittivat kilpailun. Sen jälkeen Rick sanoi: ”Isä, kun me juostaan, tuntuu siltä, että en ole vammainen.”
Dick ymmärsi, mitä tämä merkitsi pojalle. Siitä eteen päin hän treenasi säännöllisesti, jotta hän voisi osallistua poikansa kanssa muihinkin kilpailuihin.
Omistautunut isä alkoi juosta joka päivä pussillinen sementtiä pyörätuolissa, kun Rick oli koulussa opiskelemassa. Dynaaminen kaksikko osallistui yli 1 100 kestävyystapahtumaan, mukaan lukien 72 maratoniin ja kuuteen Ironman Triathloniin. He juoksivat Bostonin maratonin jopa 32 kertaa.
Dick ja Rick pyöräilivät ja juoksivat Yhdysvaltojen halki vuonna 1992 ja suorittivat 3 735 mailia 45 päivässä.
Triathlonien aikana uintiosiossa Dick ui vetäen poikaansa lautalla ja pyöräilyosuudessa hän ajoi erityisesti suunnitellulla tandempyörällä.
Dickin kunto oli niin hyvä, että jopa poikaansa työntämällä hän rikkoi oman henkilökohtaisen ennätyksensä, 5 kilometrin juoksun 17 minuutissa.
Ihmiset keskittyvät yleensä siihen, mitä vammaiset eivät voi tehdä, mutta perheen tuella ja avustuksella nämä kaksi varmistivat, että he kertoivat maailmalle, että kaikki oli mahdollista.
8. huhtikuuta 2013 heidän kunniakseen pystytettiin pronssinen patsas, hieman ennen Boston Marathonin alkua.
He perustivat Hoyt-säätiön vuonna 1989 auttaakseen vammaisia nuoria. He halusivat, että muutkin nuoret voivat elää mahdollisimman normaalia elämää, urheilu mukaan lukien.
Viime vuoden maaliskuussa Dick Hoyt kuoli nukkuessaan. Hän oli 80-vuotias.
Dick oli hiljainen mies, joka halusi aina poikansa ottavan kunnian heidän saavutuksistaan.
– Poikani on motivaationi. Kun kilpailen Rickin kanssa, minut valtaa jokin, joka saa minut liikkumaan nopeammin. Saan voimani hänestä, ikään kuin se siirtyisi hänen kehostaan omaani, Dick kertoi.
– Isäni oli yksi päättäväisimmistä henkilöistä, jonka koskaan olen tavannut. Hän ei auttanut pelkästään minua, vaan myös muita, Rick on sanonut.
Näiden kahden saavutukset on uskomatonta luettavaa ja niin inspiroivaa. Dick halusi, että hänen poikansa voisi saavuttaa mitä ikinä haluaisi ja hänen uskonsa vuoksi Rick kykenikin niin moneen.
Jaa tämä upea tarina myös ystävillesi.
