Bike’s patrullenin vapaaehtoiset ovat löytäneet Oulussa jo yli tuhat anastettua pyörää.
Jotkut keräävät postimerkkejä, jotkut kalastavat. Oululainen Ilkka Pulkkinen ja kumppanit etsivät varastettuja polkupyöriä ja palauttavat ne oikeille omistajilleen. He ovat perustaneet hyvistä pyöräreiteistään tunnettuun pohjoiseen kaupunkiin vapaaehtoisten Bike’s patrullen -ryhmän.
Asiasta on uutisoinut näyttävästi muun muassa Britannian yleisradio BBC.
Anastettu pyörä voi löytyä periaatteessa mistä vain. Hylättynä metsästä, merestä, varastosta tai kelmi voi jäädä rysän päältä kiinni. Yksi tyypillisimmistä tilanteista on, että kähvelletty fillari on pistetty myyntiin sosiaaliseen mediaan tai verkkohuutokauppaan.
– Sovimme ”koeajon” rosvon tai myyjän kanssa. Lähdemme tsekkaamaan pyörän vain, jos olemme lähes varmoja, että se on varastettu. Omistaja lähtee mukaan. Ilmoitamme aina hätäkeskukseen etukäteen ja toimimme viranomaisten ohjeiden mukaan, Pulkkinen kertoo Newsnerille.
Kun varas tai hänen rikoskumppaninsa jää nalkkiin, Pulkkisen mukaan reaktiot vaihtelevat. Tyypillisin on leikkiä tyhmää ja äimistellä, miten pyörä muka voi olla varastettu. Toinen on, että myyjä yrittää lähteä polkemaan karkuun samalla pyörällä.
– He saattavat kertoa, että ovat myymässä pyörää kaverin puolesta. Erityisesti päihdekuntoutujien osalta on aika yleistä, että he eivät itse tule myymään. He etsivät jonkun, joka on pientä provisiota vastaan valmis menemään luovuttamaan sen ostajalle.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Pulkkisen mukaan on myös joitakin tapauksia, joissa myyjä on lopulta suoraan myöntänyt, että kyllä hän tiesi pyörän olevan varastettu. Silloinkin on lähtökohtaisesti vedottu, että sitä kaupitellaan toisen ihmisen puolesta.
– Normaali ihminen selvin päin ei rupea voimakeinoihin tai uhkailuihin. He tajuavat, että nyt jäi pekka käteen, ja luopuvat pyörästä.
Jos pyörästä yrittää pyytää kuittia, tyypillisin vastaus on, että se laitetaan sähköpostilla perässä. Tietenkin.
Tekijät halutaan vastuuseen
Ilkka Pulkkisen mukaan he ovat oppineet näkemään myyjästä, kannattaako heidän jatkaa tehtävää vai ei. Jos ihminen on huumausaineiden vaikutuksen alainen, tilanne menee nopeasti uhkaavaksi ja väkivaltaisuuksiin. Pulkkinen sanoo, että niitäkin on ollut – ei onneksi tosin vakavia tapauksia. Niistä on opittu.
– Sanomme, että pyörä ei ole sitä, mitä olemme ostamassa. Meillä on tuntemattomia ihmisiä, eli omistajia, mukana. Heitä ei voi asettaa ongelmiin tai vaaraan. Jos näyttää, että hommat lipuvat käsistä, tilanne on parempi jättää. Meistä ei ole kirjattu yhtäkään rikosilmoitusta.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Bike’s patrullen tekee yhteistyötä poliisin kanssa. Pulkkinen sanoo, että tavoite on, että viranomaisetkin ehtisivät koeajoon paikalle. Kun tuntomerkit ja pyörän runkonumero täsmäävät, vapaaehtoiset ilmoittavat poliisille, että ”tuote on käsissä ja kaveri paikalla”.
– Jos rosvo päästetään aina karkuun, ei siinä ole mitään järkeä. Tätä saisi tehdä silloin 20 vuotta. Varkaalle pitää tulla pelko, että kun käry käy, siitä myös vastataan.
Pulkkinen sanoo, että heidän vapaaehtoistoiminnan tavoite onkin saada se loppumaan. Hän arvioi polkupyörävarkauksien vähentyneen jo nyt. Ryhmäläiset ovat toivoneet tukea muun muassa Oulun kaupungilta ja vakuutusyhtiöiltä. Hänen mukaansa vakuutusrahoja on säästynyt pitkä penni.
Bike’s patrullen haluaa myös lakimuutoksia. Polkupyörävarkaus voi rikosnimikkeenä täyttää varkauden lisäksi näpistyksen tai luvattoman käytön. Pulkkisen mukaan kyseessä pitäisi olla aina varkaus, joka on vakavampi nimike.
Lain näkökulmasta omaisuuden arvo vaikuttaa nimikkeeseen. Vuosikymmeniä vanhat polkupyörät ovat käytännössä arvottomia.
”Taalasmaat” kyttäävät
Kaikki sai alkunsa kesällä 2022. Ilkka Pulkkinen on tuonut Suomeen ukrainalaisia pakolaisia. Hän sai eräälle nuorelle pojalle pelipaikan Oulun Kärpistä. Seura sponsoroi uudelle tulokkaalle uuden polkupyörän, jotta hän pääsee treeneihin. Kahden viikon jälkeen poika soitti Pulkkiselle, että pyörä on varastettu.
– Sanoin, että Oulu ei ole niin iso kaupunki, etteikö sitä löytyisi. Laitoin Oulun puskaradioon viestin. Meni vajaa tunti, soi puhelin ja vanhempi rouva kertoi, että samanlainen pyörä on ilmestynyt edellisenä yönä varastoon.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Varasto oli sattumalta aivan Pulkkisen naapurissa. Kun hän meni varastoon, sieltä löytyi neljä tai viisi muutakin pyörää, joita hän epäili kähvelletyiksi. Pulkkinen sanoo, että hän löysi kaikille oikean omistajan muutamassa tunnissa.
– Mietin, onko tämä näin pirun helppoa? Rupesimme kavereiden kanssa kylällä liikkuessa tsekkaamaan, kuka pyöriä varastaa, missä niitä varastetaan ja missä niitä säilytetään. Ensin meitä oli kolme. Kun aloitimme 2. Syyskuuta 2022, meitä oli jo 11. Ensimmäisen viikonlopun aikana keräsimme 68 varastettua pyörää.
Nyt vapaaehtoisia polkupyöräsalapoliiseja on jo 27. Lisäksi tiimiin kuuluu ”Taalasmaan perhe”. Salatuista elämistä tutun perheen mukaan nimetyt vapaaehtoiset kyttäävät pyöräliikennettä parvekkeillaan. Heitä on nyt noin 450. Pulkkisen mukaan 90 prosenttia vinkeistä tulee heitlä.
– Tänä päivänä meillä on Oulu miinoitettu niin hyvin, että kun pyörä varastetaan, ei mene kauan, kun tiedämme, missä se liikkuu.
Pulkkinen kertoo ryhmäläisten kiertäneen talvella taloyhtiöiden kutsusta noin 270 pyörävarastoa. Niistä löytyi hänen mukaansa 550 varastettua pyörää. Keväällä he nostivat merestä 300 pyörää Oulun torille läjään. He toivovat kaupungilta tukea magneettiryhmän perustamiseksi.
– Oulussa on viime vuonna varastettu 1800 pyörää ja me olemme löytäneet 1300.
Varkaudet vähentyneet
Varkaat suosivat eniten kalliita maastopyöriä ja sähköpyöriä. Ilkka Pulkkisen mukaan kallein heidän löytämänsä pyörä on lähes 10 000 euron arvoinen sähköpyörä. Hän sanoo, että ne ovat Oulussa toimineet rahankäyttövälineenä.
– Olemme todistetusti nähneet, että ulkomainen liiga tuli paikalle. Päihteiden käyttäjät toimittivat pyöriä ja saivat vastineeksi aineita. Pyörät lastattiin kyytiin ja auto lähti kohti Ruotsin rajaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Rikollisten joukossa on Pulkkisen arvion mukaan ihmisiä Baltian maista, itäisestä Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idän maista. Hän painottaa, että rikollisuus ei ole vain ulkomaalaisten pyörittämää, vaan joukossa on paljon kantasuomalaisia.
Pulkkisen mukaan poliisi on saanut heidän kauttaan paljon vinkkejä rikollisiin ja liigoihin. Hän sanoo ymmärtävänsä, että poliisin omat resurssit eivät riitä polkupyörävarkaiden jahtaamiseen.
– Kyllä minä väitän, että huomaamme, että pyöriä ei enää varasteta niin paljon, kun ei uskalleta.
Vapaaehtoiset eivät saa korvausta työstään. Pulkkisen mukaan he eivät ota edes löytöpalkkioita vastaan. Jotkut yritykset ovat tukeneet toimintaa esimerkiksi tarjoamalla työvaatteita. Siis huomioliivejä, hansikkaita ja vastaavia.
Pulkkinen sanoo, että vapaaehtoiset ovat näyttäneet polkupyörävarkauksien ongelman ja mittasuhteen toteen. Hänen mukaansa ryhmä ei kuitenkaan voi jatkaa samaan tapaan loputtomiin. Ryhmäläisten jaksamisen sietokyky on koetuksella, eikä harrastus ole heillekään ilmainen.
– Meillä on kolme autoa. Ajamme tuhat kilometriä viikossa. Jokainen laittaa omasta pussista 20 euroa kuussa pelkästään polttoaineisiin. Kulut eivät ole isot, mutta kyse on siitä, kenelle ne kuuluisi. Ne kuuluisivat vakuutusten ottajille ja antajille. Eniten syö vakuutusyhtiöiden välinpitämättömyys.
Poliisi kiittelee
Rikosylikomisario Janne Koskela sanoo Newsnerille, että Oulun poliisi tekee yhteistyötä Bike’s patrullenin kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole virallinen yhteistyökumppani kuten esimerkiksi Rikosuhripäivystys tai Pohjois-Suomen sovittelutoimisto.
– Bike’s patrullen tekee lähtökohtaisesti hyvää työtä. Tietenkin tarkoin pitää aina heidänkin toiminnassaan miettiä, ettei vain syyllisty esimerkiksi omankädenoikeuteen tai mihinkään tällaiseen.
Koskelan tiedossa ei ole, että vapaaehtoisten toiminnasta olisi kirjattu rikosilmoituksia. Hän sanoo, että pelisääntöjä on käyty yhdessä läpi. Koskelan mukaan Bike’s patrullenin vuoden toiminnan aikana heidän kautta kulkeneiden pyörien määrä on huomattava.
– Mutta ovatko ne kaikki anastettuja? Epäilen vahvasti, että ei ole. Paljon he ovat pyöriä löytäneet ja paljon ihmiset ovat heihin yhteydessä. On hyvä, että tuollaista aktiivisuutta löytyy.
Koskela arvioi, että osa ihmisistä saattaa helpommin lähestyä Bike’s patrullenia virallisen rikosilmoituksen sijaan. Poliisi tutkii kuitenkin polkupyörävarkauksia myös itse joka viikko, ja on itsenäisesti niitä selvittänyt. Varastettuja polkupyöriä saattaa esimerkiksi löytyä muuhun rikokseen liittyvän kotietsinnän yhteydessä.
Koskela arvioi, että vapaaehtoisten löytämien polkupyörävarkaiden kautta on voinut ratketa muitakin rikoksia. Jos viranomaiset hakevat pyörää, kotietsinnästä voi löytyä muuta anastettua omaisuutta.
– Joskus ihan kentän partiotkin saattavat verekseltään havaita tilanteen. Totta kai niihin aina puututaan.
Resurssikysymys on kuitenkin todellinen. Poliisi joutuu priorisoimaan tutkittavia juttuja. Esimerkiksi henkeen tai terveyteen kohdistuneet rikokset ajavat polkupyörävarkauksien edelle. Ne vievät poliisin työvoiman tietyltä ajanjaksolta. Aina polkupyöräanastuksiin ei voi panostaa tai keskittyä täysillä.
Koskela kuitenkin painottaa, että polkupyörävarkaudet ovat rikollisuuden muoto, johon viranomaiset pyrkivät puuttumaan.
– Kaikkia rikoksia ei koskaan saada selvitettyä, mutta myös polkupyörävarkauksien selvittäminen on tärkeä työ ja tehtävä. Sitä poliisi tekee ja siinä onnistuu. Aina pitää muistaa, että poliisi on Suomessa toimivaltainen viranomainen selvittämään rikoksia, jotka liittyvät polkupyörävarkauksiin.
