Kaksosten tai kolmosten saaminen on aina ainutlaatuinen kokemus.
Viitosten synnyttämiseen ja kasvattamiseen ei voi kuitenkaan koskaan valmistautua.
Näin epätavalliset raskaudet sisältävät useita riskejä koskien sekä lapsia, että äitiä.
Kukaan ei uskonut 83 vuotta sitten, että nämä Kanadassa syntyneet identtiset viitoset tulisivat selviämään aina aikuisuuteen saakka.
Yvonne, Annette, Cecile, Emelie ja Marie syntyivät 28. päivä toukokuuta vuonna 1934, Ontariossa, Kanadassa.
Keisarileikkauksen suoritti Allan Roy Dafoe ja hän sai operaation aikana apua kahdelta kätilöltä.
Sisarukset syntyivät kirjaimellisesti ladossa – juoksevaa vettä ei ollut ja sähköt olivat asia, josta harva uskalsi edes haaveilla.
Lääkäri ei ollut osannut valmistautua siihen, että lapsia tulisi niin monta. Yhdessäkään aiemmin syntyneistä viitosista jokainen lapsi ei ollut selvinnyt synnytyksestä tai edes siihen asti.
Tytöt ovat vielä tänäkin päivänä ainoat indenttiset, naispuoliset viitoset, jotka ovat tähän asti syntyneet – jokainen heistä painoi syntyessään alle 1000 grammaa.
He ovat myös ainoat identtiset viitoset (kehittyneet samasta munasolusta), jotka ovat eläneet aikuisiksi asti.
Tyttöjen vanhemmat, Elizire Legros ja Oliva Dionne, olivat köyhä pariskunta ja he elivät renkeinä.
Synnytyksen jälkeen perheestä tuli kuitenkin maailmankuulu.
Vanhemmat olivat köyhiä ja he tarvisivat rahaa, jonka seurauksena he päättivät viedä tyttärensä esille Chicagossa järjestettyyn maailmannäyttelyyn.
Viranomaiset eivät pitäneet vanhempien ideasta, joten he tekivät kohtalokkaan päätöksen – tyttäret otettiin huostaan vuonna 1935.
Lopulta synnytyksessä mukana olleesta lääkäristä, Allan Roy Dafoesta, tuli tyttöjen omaishoitaja. Vanhemmat olivat osoittautuneet sopimattomiksi huoltajiksi, tämä koski kuitenkin vain identtisiä viitosia, he saivat nimittäin pitää loput viisi lastaan.
Allan sai lasten kasvattamiseen tukea valtiolta.
Valtio rakennutti valtavan kysynnän vuoksi tytöille suuren talon, jossa uteliaat ihmiset pääsivät katsomaan heitä.
Tämä oli tuohon aikaan yleisesti hyväksyttyä, viranomaiset saivat kuitenkin runsaasti kritiikkiä jälkeenpäin.
Talossa, jossa tytöt asuivat, myytiin tuliaisia ja muita tavaroita.
Identtisten viitosten ympärille kasvoi todellinen toimiala ja vanhemmat olivat jääneet kokonaan sen ulkopuolelle.
Lääkäri Alla Roy Defoe teki mainoksen maissisiirappi ja Quaker Oats -yritykselle yhdessä viitosten kanssa. Hänestä oli tullut lasten avulla kuuluisa ja rikas.
Lapset sijoitettiin seuraavaksi kunnan omistamaan museoon, mutta ”Quintland” oli periaatteessa huvipuisto, jossa tyttöjä esiteltiin asiakkaille.
Noin 6000 vierailijaa sai nähdä 2-3 kertaa päivässä, kuinka tytöt olivat kävelemässä tai leikkimässä lasiseinän toisella puolella.
Tyttöjen ”show” toi Kanadan valtiolle satoja miljoonia euroja aikana, jolloin lähes koko muu maailma kärsi lamasta.
Huvipuisto oli koko Ontarion suurin turistinähtävyys, se kertoo varmasti paljon Yvonnen, Annetten, Cecilen, Emilien ja Marien suosiosta.
Tytöt olivat mukana Hollywood-elokuvissa ja heillä oli tapana esiintyä sekä laulaa erilaisissa kohtauksissa. He olivat mukana jopa Palmolive -yrityksen mainoksissa, joita näytettiin eri puolilla maailmaa vuonna 1939.
Vanhemmat saivat lapsensa takaisin vuonna 194, kun pitkä ja vaivalloinen oikeusprosessi oltiin saatu päätökseen.
Tyttöjen elämä ei kuitenkaan juurikaan parantunut, vaikka he pääsivät takaisin vanhempiensa luokse.
Indenttisten viitosten uudet sisarukset olivat heille kateellisia. Tytöillä oli tuolloin 9 muuta biologista sisarusta – kolme vanhempaa veljeä, kolme vanhempaa siskoa ja kolme nuorempaa veljeä.
Jälkeenpäin kävi ilmi, että isä oli käyttänyt viitosia seksuaalisesti hyväksi.
Viitoset päättivät 19-vuotiaina katkaista kaikki yhteydet perheeseensä.
He pääsivät eroon kaikista hyväksikäyttäjistä, mutta tapahtumat olivat jättäneet heihin elinikäisiä traumoja. Viitosten keskuudessa esiintyi muun muassa alkoholismia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja rikkinäisiä avioliittoja.
20-vuotias Emilie kuoli epileptiseen kohtaukseen, 6. päivä elokuuta, vuonna 1954. Marie kuoli aivoveritulppaan, 27. päivä helmikuuta, vuonna 1970.
Vuonna 1997 kolme elossa olevaa sisarusta haastoivat valtion oikeuteen aiheutuneesta vahingosta, kivusta ja kärsimyksestä.
He myös voittivat ja saivat valtiolta noin 4 miljoonaa euroa.
Kyseesä oli pieni korvaus – mutta oli silti tärkeää, että valtio myönsi virheensä ja tarjosi sisaruksille vahingonkorvauksen.
Annette ja Cecilie ovat tänä päivänä ainoat elossa olevat sisarukset.
Voit katsoa alla olevasta videosta viitosten kiehtovan, karmivan ja uskomattoman elämäntarinan:
Viitoset saivat kärsiä koko elämänsä ajan vain siksi, että he olivat ainutlaatuisia.
Tänä päivänä on vaikea kuvitella sitä kärsimystä, kauhua ja stressiä, jonka keskellä nämä tytöt elivät – vielä, kun ajattelee sitä, että valtio oli tässä kaikessa mukana.
Toivottavasti olemme oppineet jotain tästä tarinasta – lapsia tulee kunnioittaa ja heidän parastaan tulee ajatella AINA ensimmäisenä.
Jaa tarina Facebookissa mikäli toivot, että identtisten viitosten tarinaa ei tulla koskaan unohtamaan!
