Bloggaaja Matthew Fray oli naimisissa vaimonsa kanssa 9 vuotta ennen kuin he päätyivät eroon. Hän tajusi pitäneensä vaimoaan itsestäänselvyytenä aivan liian kauan.
Joskus parisuhde voi kaatua pienten asioiden takia.
Nyt Matthew on kirjoittanut blogissaan avoimen kirjeen, jossa hän kertoo tekemistään virheistä. Valitettavasti hän tajusi ne liian myöhään.
Lue kirje alta:
Hyvä hyödytön aviomies,
Kyllä. Sinä.
Tiedän, mitä ajattelet. Yhtä tai useampaa seuraavista:
1. En ole hyödytön aviomies! Teen töitä yli 50 tuntia viikossa maksaakseni asuntomme, automme, lomamatkamme, hänen korunsa, lasten ahrrastukset. Rakastan vaimoani ja perhettämme!
2. En ole hyödytön aviomies! Teen MITÄ VAIN vaimoni takia.
3. En ole hyödytön aviomies! Korjaan ja teen kaiken tarvittavan talossa. Leikkaan nurmikon, ulkoilutan koiran, vien roskat, vaihdan vaipat, kyyditsen lapset harrastuksiin.
4. En ole hyödytön aviomies! Pidän aina huolta, että vaimoni saa orgasmin, kun harrastamme seksiä, joka viikko.
5. En ole hyödytön aviomies! En juo liikaa, en käytä huumeitä, käyn salilla, en lyö enkä hauku häntä ja olen uskollinen.
Kuuntelepa nyt. Ymmärrän kyllä. Et pidä itseäsi lainkaan hyödyttömänä aviomiehensä. Arvostan kaikkea, mitä teet vaimosi ja/tai perheesi eteen.
Mutta tiedätkö mitä. Ole hiljaa. Olet idiootti ja hyödytön aviomies.
En varmasti tiedä kaikkea, mitä sinun tulisi tietää parisuhteista. En ehkä tiedä juuri mitään. Mutta tiedän yhden tärkeän asian: Olen idiootti ja olin hyödytön aviomies.
Viime pääsiäisenä vaimoni otti sormuksen sormestaan yhdeksän avioliittovuoden jälkeen, ja sanoi jättävänsä minut. Se sattui. Se pelotti. Mutta en ollut yllättynyt.
Meillä miehillä on nimittäin enemmän kontrollia asioihin kuin luulemme.
Kaikkien, miesten ja naisten, pitäisi ottaa enemmän vastuuta.
Ja juuri niin aion tästä eteenpäin tehdä. Ottaa enemmän vastuuta.
Tämän päivän aihe on:
Jos olisin ollut koko ajan se aviomies, joka olin liittomme alussa ja puolivälissä, olisiko vaimoni tarvinnut lähteä muualle etsimään rauhaa ja iloa?
Hän oli inhottava, kun lopetti suhteemme näin, siitä ei pääse mihinkään.
Mutta juuri tässä kohtaa minun on otettava vähän vastuuta, ainakin niiltä osin, mikä oma roolini oli.
En ollut täydellinen aviomies.
En ole varma, olinko edes hyvä aviomies.
Rakastin häntä. Olin kiltti hänelle. Halusin tehdä hänet onnelliseksi ja saada hänen luottamuksensa.
Halusin pitää hänestä huolta ja maksaa hänen puolestaan. Kävin töissä joka päivä hänen takiaan. Hän antoi elämälleni merkityksen. Halusin olla hänen kanssaan ikuisesti.
Mutta olin idiootti. Olin itsekäs.
En tiennyt sitä silloin, mutta neljä vuotta sitten tapahtui jotain, jolla on myöhemin katsottuna ollut suuri merkitys elämääni. Katsoin Amerikan suosituimman golfturnauksen, The Masters -turnauksen, finaalia.
Ex-vaimoni rakasti olla ulkona. Hän kasvoi maaseudulla, ja hänelle oli mahdotonta istua sisällä aurinkoisena päivänä.
Tuolloin The Mastersin aikaan oli todella kaunis sää. Poikamme oli juuri täyttänyt vuoden, ja vaimoni halusi, että lähtisimme koko perheenä ulos nauttimaan upeasta ilmasta.
Vaeltamaan luonnonpuistoon.
Vierailemaan eläintarhaan.
Kävelemään metsään.
Kuulostaa mukavalta, eikö totta?
Niin minustakin.
Mutta miksi juuri sinä sunnuntaina?
Keskustelu meni näin:
Minä: ”Rakas, haluaisin todella paljon katsoa suosikkiturnaustani. Se järjestetään vain kerran vuodessa.”
Vaimoni: ”En ymmärrä, miten voit istua sisällä näin kauniilla säällä. Etkö haluaisi tehdä jotain kivaa perheen kanssa?”
Minä: ”En halua istua sisällä kauniilla säällä. Toivon, että sataisi. Tietysti haluan tehdä jotain kivaa perheen kanssa, mutta tämä golfturnaus on vain kerran vuodessa ja se on sattumalta juuri tänään. Aion katsoa sitä, pahoittelut.”
Muistin tämän keskustelun pari kuukautta sitten, kun The Masters -turnaus käytiin jälleen.
Se tuli televisiosta kuten ennennkin. Mutta ketään ei ollut kotona, hän oli jo jättänyt minut. Poikani oli poissa. Vain minä olin siellä. Olin hereillä. Mutta en ollut kotona.
Tekisi mieli katsoa, kuka voittu turnauksen tänä vuonna. En ihan oikeasti muista. Ehjä Justin Rose tai Adam Scott. Mutta ihan oikeasti, mitä väliä?
Valitsin golfturnauksen perheeni sijaan.
Ja tiedättekö mitä, jos nyt ajattelet, että se oli ihan ymmärrettävää, olet idiootti! Ja hyödytön aviomies, aivan kuten minäkin.
Syyllistyin avioliiton suurimpaan rikokseen – väkivallan ja pettämisen jälkeen, tietysti.
Jätin vaimoni aivan yksin parisuhteessamme.
Juuri niin tein sinä aurinkoisena sunnuntaina neljä vuotta sitten.
Juuri niin sinä teet, kun annat hänen jäädä kotiin yksin lasten kanssa perjantai-iltana, hoitaa tiskit ja katsomaan Täydellisiä naisia yksin sohvalla, kun sinä olet ulkona poikien kanssa.
Juuri niin sinä teet, kun hän kysyy, tuletko hänen kanssaan nukkumaan maanantai-iltana, mutta et pysty vastaamaan, koska olet niin keskittynyt katsomaan jalkapallo-ottelua televisiosta.
Vaikeinta minulle on ollut tajuta, että ei auta, vaikka olisi kuinka hyvät aikeet. Voit olla kiltti. Voit olla hurmaava. Ja valmis uhraamaan asioita. Mutta se voi päättyä.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Olen kuullut tämän sanonnan monta kertaa elämässäni, mutta en ole tajunnut sen merkitystä ennen kuin nyt.
Arvatkaa mikä on aika koomista. Olisin voinut pelata siinä hiton golfturnauksessa.
Ja niin olisit voinut sinäkin.
Olemme traagisia ihmisiä. Olemme hyödyttömiä aviomiehiä.
Mutta miehet – meidän ei tarvitse olla.
Tämä kirje voi toimia muistutuksena kaikille. Olit sitten naimisissa, avoliitossa tai seurustelet, prisuhdetta täytyy hoitaa.
Jaa tämä kirje eteenpäin ystävillesi Facebookissa – se voi ehkä pelastaa jonkun parisuhteen.
