Opettajan ammatti ei ole helppo. Opettajana oleminen vaatii valtavaa kärsivällisyyttä ja sisältää paljon vastuuta. Opettajat saavat suuren määrän kritiikkiä osakseen, eivätkä se työ sovi todellakaan kaikille. Moni opettaja on kuitenkin loistava työssään. Paljon he joutuvat kuitenkin sietämään.
Eräs yhdysvaltalainen opettaja joutui työuransa aikana sietämään paljon ilkeyttä kurittomien lasten vanhemmilta. Kun hän jäi eläkkeelle eikä hänellä ollut enää mitään menetettävää, hän päätti avata suunsa.
Vanhemmat kritisoivat opettajia usein rankallakin kädellä. Se, onko kritiikki perusteltua, vaihtelee. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, mitä kaikkea opettajien pitää sietää oppilailta ja missä tapauksessa huonolle käytökselle pitää pistää stoppi.
Lisa Roberson työskenteli ala-asteen opettajana Yhdysvalloissa vuosikausien ajan. Tuona aikana monet vanhemmat arvostelivat naista, koska he eivät olleet tyytyväisiä lastensa opintotuloksiin.
Vastuu kurittomista opiskelijoista
Kurittomien lasten vanhemmat ajattelivat, että Lisan ja muiden opettajien tehtävänä oli varmistaa, että lapset saavat hyvät arvosanat.
Tämä mielipide ärsytti Lisaa koko työelämän ajan.
Kun Lisa jäi eläkkeelle, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja kertoi mielipiteensä, minkä muun muassa Shared -sivusto huomasi.
Sanat saivat monet vanhemmat täydelliseen raivoon, mutta useimmat ovat ylistäneet kirjettä.
Opettaja: Vanhemmat ovat ongelma!
– Eläkkeellä olevana opettajana olen kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät ymmärrä mitään kouluista ja jotka eivät ole olleet luokkahuoneessa pitkään aikaan, mutta yrittävät silti korjata koulujärjestelmäämme. Opettajat eivät ole ongelma. Vanhemmat ovat ongelma. He eivät kasvata lapsiaan käytöksellä, kunnioituksen osoittamisella eivätkä opeta heille tervettä järkeä tulemaan toimeen muiden kanssa, Lisa kirjoitti.
– Oppilaat tulevat kouluun kengissä, jotka maksavat enemmän kuin opettajan koko asu, mutta heillä ei ole mukanaan kynää tai mitään, mihin kirjoittaa. Kuka ne sitten tarjoaa? Usein opettajien on tarjottava heille materiaalit omasta pussistaan. Kun kuulet epäonnistuneista kouluista, katso oppilaita ja heidän vanhempiaan.
– Tulevatko nämä vanhemmat vanhempainkokouksiin? Puhuvatko he opettajien kanssa säännöllisesti? He varmistavat, että heidän lapsensa ovat valmiita antamalla heille tarvittavat materiaalit. Varmistavatko he, että heidän lapsensa tekevät läksynsä? Onko heillä toimivia puhelinnumeroita? Tekevätkö oppilaat muistiinpanoja luokkahuoneessa? Kuuntelevatko oppilaat, mitä tunneilla sanotaan? Vai ovatko he niitä, jotka häiritsevät muita?
– Kun tarkastelet näitä tekijöitä, huomaat, että koulu ei epäonnistu, vaan vanhemmat. Opettajat eivät voi tehdä sekä omaa että vanhempien työtä. Ennen kuin vanhemmat astuvat eteenpäin ja tekevät työnsä, mikään ei muutu, Lisa päättää.
Mitä ajattelet tästä? Ole hyvä ja jaa artikkeli ja mielipiteesi. Voit myös jättää kommentin Facebook-artikkelin alle.
