Jen adoptoitiin, kun hän oli vastasyntynyt. Oli vuosi 1978 ja Jen eli 3 kuukauden ajan sijaisperheessä, kunnes hänet adoptoitiin rakastavaiseen perheeseen.
Jen sai 7-vuotiaana kuulla olevansa adoptiolapsi. Uutinen oli aluksi kova isku, jonka kanssa Jen joutui pitkään kamppailemaan. Jenillä oli identiteettikriisi ja hän halusi selvittää, mistä oli alunperin kotoisin.
Hän päätti alkaa selvittämään vastausta.
Biologisten vanhempien löytäminen saattaa olla todellinen taakka adoptoiduille lapsille. Kyseessä on monimutkainen prosessi, jossa kävelee helposti harhaan useampaan otteeseen.
Jen selaili rekistereitä ja vertaili DNA:taan. Hankki sukupuun. Hän antoi haastattelun paikallis-tv:lle – mikään ei kuitenkaan toiminut. Hän oli varma siitä, että kukaan ei etsinyt häntä.
Useita vuosia myöhemmin Jen sai johtolangan. Oli vuosi 2015, kun Jen löysi neljännen serkkunsa, joka ehkä osaisi antaa lisätietoa. Jen piti peukkujaan pystyssä.
Hän pyysi apua asiantuntijalta ja he listasivat yhdessä potentiaalisia äitejä – seitsemän sisarusta olivat lopulta samassa listassa!
Kyseessä oli suuri uutinen Jenille.
– Näin kuvan ja tiesin välittömästi, että heidän täytyi olla oikeat henkilöt, hän kirjoittaa Youtube-kanavallaan.
Hän päätti kirjoittaa kirjeen – sen lähettäminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi.
– Kirjoitin sen useaan otteeseen uudelleen ja uudelleen.
Kirje tuli takaisin. Jen kokeili uudestaan – sama toistui jälleen. Tämä sai Jenin epäröimään – hän luuli, että äiti vältteli kirjeitä.
Tilanne muuttui toivottomaksi. Juuri samaan aikaan puhelin piippasi.
Jen sai viestin Facebookissa, 6. päivä toukokuuta
– Se oli ihmiseltä, jonka tiesin olevan minun siskoni.
Hän oli varma, että kirjeessä tulisi lukemaan ”jätä meidät rauhaan” tai jotain vastaavaa. Aluksi naisen oli vaikea ymmärtää, mitä kirjeessä luki – hän kuitenkin erotti sanat ”minun pikkusiskoni”,”koko hänen elämänsä rankin päätös” ja ”Olen aina rakastanut sinua.”
Seuraavana päivänä hän puhui ensimmäistä kertaa biologisen äitinsä kanssa.
Hän oli nähnyt kirjeen, mutta ei ollut halunnut vastata, sillä äiti pelkäsi, että tytär vihaisi häntä.
Kaksi kuukautta myöhemmin tytär ja perhe pakkasivat autonsa ja aloittivat 17 tuntisen matkansa. Tavoitteena: tavata äiti ja tytär. Ensimmäistä kertaa ikinä.
Alla olevat kuvat puhuvat puolestaan:
Niin ihanaa, että tyttö löysi biologisen perheensä!
Jaa artikkeli, jotta muutkin saavat lukea tämän ihanan tarinan!
