Musertunut äiti muistelee halausta, jota hän ”ei koskaan unohda”. Hän haki kuolleen vauvansa moottoritien reunasta.
Lapsi oli sinkoutunut yli 40 metriä autosta, kun rattijuoppo törmäsi ajoneuvoon yli 220 kilometrin tuntinopeudella. Asiasta uutisoi Britannian yleisradio BBC.
Shalorna Warner kuvailee itseään ”särkyneeksi, lapsettomaksi äidiksi”. Hän menetti poikansa Zackary Bladesin ja siskonsa Karlene Warnerin traagisessa onnettomuudessa. Kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan löysi toinen kuljettaja, joka päästi tuskaisen huudon huomattuaan lapsen elottoman ruumiin jalkakäytävällä.
Warner muistelee musertavaa hetkeä, kun hän näki poikansa. Hän tiesi heti, että tämä on kuollut.
– Minun täytyi poimia kuollut vauvani tienposkesta, hän kommentoi asianomistajanlausunnossaan.
Rattijuoppo Darryl Anderson sai Independentin mukaan teostaan 17 vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomion kahdesta kuolemantuottamuksesta ja liikenneturvallisuusrikoksista.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Jos upotus ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.
– Kuulin kuorma-auton kuljettajan tuskaisen huudon: ”Voi ei! Hän on täällä. Vauvasi on täällä”, Warner kommentoi.
– Riensin paikalle vain löytääkseni vauvani makaamasta nurmikon reunalla moottoritiellä. Halasin häntä niin tiukasti. Se on halaus, jota en unohda koskaan. Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sydämeeni ja elämääni jäänyttä aukkoa, joka ei parane koskaan.
– Zackary oli sateenkaarivauvani – hän oli valoni tunnelin päässä erittäin synkkänä aikana. Hän toi iloa, onnea ja naurua elämääni. Vauvani tulevaisuus, minun tulevaisuuteni, elämämme yhdessä, on riistetty minulta. En enää koskaan näe hänen hymyilevän. En saa sitä etuoikeutusta, hän kommentoi.
Tuska ei helpota hetkeksikään
Sharlona Warner kuvailee ahdinkoaan sanomalla: ”Elän päässäni sen yön elämäni jokaisen päivän jokaisena sekuntina uudelleen ja uudelleen ajatellen, mitä pieni poikani teki ansaitakseen tämän. Ja siskoni Karlene, minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Olen niin pahoillani, että tämä kävi sinulle. On vaikea käsitellä jotain, joka ei tunnu todelliselta – tuntuu kuin eläisin painajaisessa.
– Tunnen tämän tuskan aaltoilun loppuelämäni. En tiedä, pystynkö pääsemään tästä yli. Minua pelottaa, olen traumatisoinut ja minua kauhistuttaa elää elämääni. Näiden tapahtumien vaikutus voimistaa vaikeita aikoja ja pilaavat ne hyvät hetket, joita minulla mahdollisesti on. Zackary ja Karlene elävät sydämessäni, enkä elä enää koskaan normaalia elämää ilman heitä.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Jos upotus ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.
Warner vaati tuomari Joanne Kiddiä langettamaan kovemman rangaistuksen Andersonille.
– Teidän arvonne, seison tänään edessänne särkyneenä naisen kuorena, lapsettomana äitinä. Mutta tämä syyllisyys ei kuulu minun kannettavakseni. Tämä syyllisyys kuuluu ihmiselle, joka aiheutti tämän loputtoman kärsimyksen, Warner kommentoi oikeudessa.
– Toivon, että tämä tuska painaa ikuisesti. Mikään ei tuo poikaani ja siskoani takaisin. Aina keino itselleni päästä eteenpäin on, että vastaaja kohtaa saman tuomion kuin minä – elinikäisen. Tässä on ironista, että minä en näe rakkaitani enää koskaan, mutta hän näkee.
Tämä sydäntä särkevä tarina on voimakas muistutus rattijuoppouden katastrofaalisista seurauksista ja heidän muodostamastaan riskistä muille tienkäyttäjille.
