Se, että näkee oman lapsensa voivan huonosti on varsinkin vanhemmille äärimmäisen kova paikka. Tällaisissa tilanteissa onkin luonnollista, että vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta tilanne kohenisi.
Jo pieni kuume saa monet vanhemmat surullisiksi, sillä he tietävät, kuinka tuskallinen olo lapsella on.
Ajatus siitä, että sairaus olisi niin paha, että lapsi ei selviäisi, on sellainen, jota kukaan ei varmasti halua edes ajatella.
Bill Kohler on isä, joka joutui kokemaan tilanteen pahimman kautta.
Ayden oli vain 9-vuotias, kun hän sai aggressiivinen gliooman, joka on aivosolujen tukikudoksesta lähtöisin oleva syöpä.
Glioomaan sairastuvat lapset menehtyvät usein vuoden sisällä, kirjoittaa barncancerfonden.se
Huonot uutiset eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän, sillä Aydenilla oli yhden kasvaimen sijasta kaksi kasvainta, jotka sijaitsivat aivorungossa.
Jokaisen vanhemman tapaan, Bill yritti tehdä kaikkensa, pelastaakseen poikansa. Mitään ei ollut kuitenkaan tehtävissä.
Isä lopulta hyväksyi järkyttävän totuuden ja lupasi pojalleen, että hän tekisi kaikkensa, jotta Aydenin viimeiset elinpäivät olisivat niin mukavia kuin mahdollista.
Hän vei poikansa katselemaan tähtitaivasta, metsästämään ja kaikkea muuta, mitä Ayden halusi.
”Elimme päivä kerrallaan ja teimme parhaamme, joka päivä”, kertoo Aydenin äiti, Jennifer Zeigler.
Lopulta koitti hetki, jota kaikki olivat pelänneet. Aydenin vointi romahti ja hän ei pystynyt enää kävelemään eikä syömään, jopa hengittäminen tuotti pojalle suuria vaikeuksia.
Poika sanoi pitkän taistelun jälkeen isälleen: ”Isä, haluan luovuttaa.”
Mitä vanhempi voisi vastata näin traagiseen kysymykseen?
Bill vastasi sen mukaan, mitä hän tunsi sydämessään:
”Lupaan sinulle yhden asian. Lupaan sinulle, että saat luovuttaa, mikäli tunnet, että olet tehnyt kaikkesi ja taistellut viimeisiin voimiin asti.”
Ayden kuoli 22. päivä maaliskuuta, 2017. Aikaa oli kulunut vain 7 kuukautta siitä, kun pojan aivokasvain oltiin diagnosoitu.
Pojalla oli yksi toive, ennen kuolemaansa:
”Mikäli ihmiset tulevat muistelemaan minua haudalle, haluan että he tanssivat, laulavat ja ottavat valokuvia”, sanoi Ayden. ”Jos joku kysyy, millainen minä olin… Kertokaa, että olin iloinen, hauska, urheilullinen, taistelija, kiitollinen ja epäitsekäs.”
Ayden on poissa, mutta hänen muistonsa tulee elämään maan päällä ikuisesti.
Elämä on joskus niin epäreilua ja surullista — tämä tarina osoittaa, kuinka hauras yhden ihmisen elämä todella on. Vuosi sitten kukaan ei tiennyt Aydenin glioomasta ja vain 7 kuukautta diagnosoinnin jälkeen, hän oli poissa.
Jaa tämä artikkeli, mikäli se kosketti sinua syvästi!
