Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Yksi ensimmäisistä asioista, joita saksalaiset tekivät, oli juutalaisten sulkeminen gettoihin.
Natsit alkoivat rakentaa keskitysleirejä toteuttaakseen suunnitelmansa ”Itä-Euroopan modernisoimisesta” – eli puhdistamisesta juutalaisista, romaneista, homoseksuaaleista ja vammaisista.
Ensimmäinen keskitysleiri perustettiin vuonna 1933, ja sinne tuotiin poliittisia vankeja.
Vuosina 1937-1939 leirejä rakennettiin tiuhaan ja sodan loppuessa vuonna 1945 niitä oli kaikkiaan 730.
Vankeja käytettiin teollisuudessa työvoimana, mistä Saksassa oli suuri pula sodan aikana. Natsien tavoitteena oli puhdistaa koko Eurooppa juutalaisista.
Tunnetuin keskitysleiri, Auschwitz, koostui kolmesta osasta, joista Auschwitz II – Birkenau oli kuolemanleiri. Toisen maailmansodan aikana Auschwitziin lähetettiin 1,3 miljoonaa ihmistä, joista murhattiin 1,1 miljoonaa. Heistä miljoona oli juutalaisia.
Kun isoäitini tuli Ruotsiin valkoisella bussilla, hän painoi 30 kiloa. Ruotsin kreivin Folke Bernadotten lähettämillä busseilla tuotiin skandinavialaisia sotavankeja kotiin sodan loputtua.
Bussit olivat valkoisia ja niissä oli punainen risti, jotta niitä ei olisi pommitettu.
Vuonna 1932 syntyi setäni Moses. Hän oli viisivuotiaana töissä SS-joukkojen johtamassa lasitehtaassa.
Ironisesti SS tarkoitti alun perin vartijoita, mutta siitä tuli toisen maailmansodan aikana Hitlerin johtama puolisotilaallinen yksikkö.
Lasitehdas sijaitsi lähellä SS-joukkojen päämajaa puolalaisessa Piotrokovin kaupungissa, jossa Moses syntyi. Lapsia pidettiin hyvänä työvoimana, sillä heidän pienet kätensä sopivat aikuisten isoja käsiä paremmin lasin puhdistamiseen.
Hän työskenteli tehtaassa kolme vuotta, ennen kuin hänet lähetettiin äitinsä Miriamin kanssa Ravensbrükin keskitysleirille.
Isoisäni puolestaan lähetettiin Buschenwaldin. Miriam tapettiin ja Moses siirrettiin Bergen-Belsenin leirille, missä hänestä huolehti nainen, joka sai myöhemmin lisänimen Bergen-Belsenin enkeli, sillä hän hoiti ja pelasti niin monia orpoja lapsia.
Sodan loputtua Moses lähetettiin orpokotiin Ruotsiin. Isoisäni Saoul etsi häntä yli vuoden ajan, ennen kuin kuuli, että osa lapsista oli viety Ruotsiin. Hän meni sinne ja onnistui löytämään poikansa.
Isoäitini Rosa ja Isoisäni Saoul tapasivat Ruotsissa. Heidän molempien vanhemmat, kuusi isoäitini seitsemästä sisaruksesta, isoisäni ensimmäinen vaimo ja kaikki kuusi sisarusta oli tapettu sodassa.
Kovin montaa keskitysleiriltä selvinnyttä ei ole tänä päivänä enää elossa. Siksi on tärkeää, että muistamme nämä tarinat ja kerromme niitä eteenpäin.
Tältä videolta voit aistia kauhun, jonka Auschwitzin yllä lentänyt lentokamera on vanginnut valokuviin.
Kirjoitin tämän niiden kuuden miljoonan juutalaisen ja muun muistolle, jotka kuolivat keskitysleireillä.
Jaa tämä tarina eteenpäin Facebookissa, sillä se ei saa koskaan unohtua.
/ Ewa Dabrowski
