4-vuotias poika oli menehtymässä syöpään: Heräsi koomasta ja kuiskasi 4 sydäntä särkevää sanaa

Oman lapsen näkeminen vakavasti sairaana voi saada kaikkein rauhallisimmankin ihmisen tai perheen sekaisin, sillä mikä olisi kamalampaa, kuin seuarata vierestä rakkaan lapsesi kärsimystä.

Ja vaikka kuinka haluaisit vaihtaa paikkoja lapsesi kanssa, se ei ole mahdollista.

Ruth Scully ei olisi voinut osata arvata, kuinka surulliseksi näky hänen vessansa lattialla hänet saisi. Siinä lojui yksinäinen lattiamatto.

Useimmille kylpyhuoneen lattialla oleva matto on asia, johon ei juurikaan kiinnitetä edes huomiota. Ruthille se tarkoitti kuitenkin paljon enemmän.

Kun Ruthin poika Nolan oli vain 3-vuotias, hän sairastui flunssaan. Sehän oli aivan tavallista, joten äiti osannut olla edes huolissaan. Mutta kun Nolan alkoi kuorsata kovaa ja hänellä oli vaikeuksia nukkuessaan, Ruth päätti viedä pojan lääkäriin.

Pojan muututtua immuuniksi antibiooteille, nenäsuihkielle ja muille lääkkeille, lääkärit ilmoittivat, että heidän täytyisi poistaa nenän polyypit sekä nielurisat. Operaatio tehtiin vuonna 2015.

Posted by NolanStrong on Sunday, 18 September 2016

Kun pojalle tehtiin myöhemmin testejä, lääkärit huomasivat pojan sairastuneen rhabdomyosarkoomaan, joka on kehon pehmyt kudokseen iskevä syövän tyyppi.

Vain yhdessä päivässä Scullyn perheen elämä kääntyi kerralla päälaelleen ja pian sairaala oli paikka, jossa he viettivät suurimman osan ajastaan.

Säteily ja soluhoidot käynnistettiin välittömästi, mutta jokainen pystyi vain rukoilemaan, että Nolan selviäisi syövästä vastoin kaikkia odotuksia.

Posted by NolanStrong on Tuesday, 16 August 2016

Halusi aina olla äidin lähellä

Nolanin ollessa sairaana, hän ei koskaan halunnut olla yli muutaman metrin päässä äidistään. Ei vaikka äiti olisi ollut suihkussa tai vessassa. Hän vain istuutui alas vessan lattiamatolle ja käpertyi siihen odottamaan äitiään.

Eräänä päivänä vuonna 2017 vanhemmat kertoivat lääkäreille ja hoitajille, että he halusivat näiden tekevän nyt kaikkensa, jotta Nolanin ei tarvitsisi enää kärsiä. Hoitoja ei kannattanut enää jatkaa ja Ruth tiesi, ettei pojalla olisi enää kovin montaa päivää jäljellä.

Mommy's boy 💛

Posted by NolanStrong on Saturday, 4 March 2017

Silloin Ruth kuiskasi pojalleen, ettei tämän tarvinnut enää taistella.

– Rakas tämä syöpä on todella tyhmää. Sinun ei tarvitse enää taistella, Ruth sanoi pojalle.

Poika oli helpottunut, mutta samalla myös huolissaan siitä, että tuottaisi äidilleen pettymyksen.

– EI TARVITSE?? Mutta äiti, minä taistelen sinun takiasi, poika vastasi saaden äidin hämmentymään.

Tuolloin Ruth ymmärsi, että Nolan oli taistellut koko tuon ajan vain äitinsä vuoksi. Äiti kertoi pojalle, ettei hän voi enää suojella tätä, vaan Nolanin olisi aika siirtyä taivaaseen, jossa he tapaisivat pian uudestaan. Nolan oli iloinen ratkaisusta ja halasi äitiään.

Perhe valmistautui myöhemmin illalla lähtemään kotiin, jossa he viettäisivät pojan viimeiset päivät yhdessä. Silloin Nolan kuitenkin kertoi äidilleen, että hänelle sopisi myös jäädä sairaalaan.

Vietettyään 36 tuntia poikansa vierellä odottaen viimeistä hengen vetoa, Ruth kysyi Nolanilta, jos hän voisi käydä suihkussa. Ja se oli siinä.

Two months. Two months since I've held you in my arms, heard how much you loved me, kissed those sweetie "pie" lips. Two…

Posted by NolanStrong on Tuesday, 4 April 2017

Kun Ruth muutaman minuutin kuluttua palasi takaisin, Nolan oli vaipunut jo syvään uneen ja hänen happitasonsa alkoivat laskea.

Ruth makasi poikansa vierellä sängyssä tietäen, ettei hänellä ollut enää montaa yhteistä tuntia jäljellä. Mutta kuin ihmeen kaupalla, Nolan heräsi vielä kerran ja kääntyi hymyillen päin äitiään.

– Minä rakastan sinua äiti, hän kuiskasi.

Tuon jälkeen Nolan nukahti, eikä enää koskaan herännyt.

Tyhjän kylpyhuoneen maton näkeminen tulee olemaan aina kivulias muistutus Ruthille hänen pojastaan, mutta samalla se on kuitenkin rakkauden täytteinen, sillä hän ei tule koskaan unohtamaan poikaansa, joka aiemmin makasi siinä.

Posted by NolanStrong on Tuesday, 18 July 2017

En edes voi kuvitella, miten kamalalta tuollainen suru voi tuntua oman lapsen menehtyessä. Kyyneleet valuivat silmissäni jo pelkästään lukiessani tätä. Elämä on välillä niin epäreilua.

Jaa tätä artikkelia ystävillesi kunnioittaaksesi jokaista enkeliä, jotka ovat siirtyneet taivaaseen liian aikaisin.