11-vuotiaana Tony Mutabazi oli jo kokenut ihan liikaa surua nuoreen ikäänsä nähden.
Hänet sijoitettiin sijaiskotiin kaksivuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin hänet adoptoitiin perheeseen Oklahomassa.
Mutta 11-vuotiaana hänet hylättiin jälleen.
Hän oli viettänyt seitsemän vuotta tuon perheen kanssa. Sitten silloiset sijaisvanhemmat hylkäsivät Tonyn sairaalaan.
Järkyttynyt yksitoistavuotias kysyi hoitohenkilökunnalta, palaisivatko hänen vanhempansa sairaalaan. Mutta heidän oli annettava sydäntä särkevä viesti. Ei, he eivät tule takaisin, eikä kukaan tiennyt miksi.
Jessica Ward, joka työskentelee lastensuojelussa ja sijoittaa lapsia, otti yhteyttä naimattomaan sijaisisään Peter Mutabaziin kysyäkseen, voisiko Tony jäädä hänen luokseen viikonlopuksi.
Hänen odotettiin hoitavan hylättyä poikaa vain muutaman päivän. Mutta kun hän kuuli Tonyn tarinasta, mies tiesi, mitä hänen oli tehtävä.
– Silloin itkin. Mietin, kuka pystyy tekemään jotain sellaista? Peter sanoi, kun Tony kertoi hänelle, mitä hän oli käynyt läpi.
Sama tausta
Pohjois-Carolinassa asuva Peter on ollut sijaisvanhempi kolmen vuoden ajan. Sijaisvanhempana hän on auttanut kahdentoista lapsen kasvattamisessa.
Peter syntyi ja kasvoi Ugandassa, mutta pakeni kotoa 10-vuotiaana jäätyään huumekoukkuun.
Pian hänen elämäänsä astui ihminen, joka otti vanhemman roolin.
Tonyn tarina muistutti Peteriä omasta menneisyydestään ja sen vuoksi heillä on erityinen side.
– Hän on ystävällisin ja älykkäin lapsi, joka minulla on koskaan ollut. Ensimmäisestä päivästä lähtien hän on kutsunut minua isäksi. Hän todella tarkoittaa sitä ja hän katsoo minua ylöspäin, Peter kertoi Good Morning Americalle ja jatkoi:
– Hän on ylpeä voidessaan näyttää minut koulussa ja sanoa minun olevan hänen isänsä. Rakastan sitä hänessä. Minulla oli paikka ja resurssit, joten ei ollut syytä päästää häntä menemään.
Auttaa hädässä olevia lapsia
– Halusin tehdä saman muille, mitä minullekin oli tehty, Peter sanoi.
Peter muutti lopulta Yhdysvaltoihin. Hän työskentelee voittoa tavoittelemattomassa World Vision United States -järjestössä, joka auttaa haavoittuvilla alueilla asuvia lapsia.
Jessica Ward, joka työskentelee Angels Foster Family Networkissa Edmondissa, on kuvaillut Tonyn ja Peterin suhdetta kauniiksi ja hämmästyttäväksi, Unilad raportoi.
Adoptoitiin 13-vuotiaana
Tony kamppaili trauman kanssa, jonka hän oli saanut hylkäämisestä. Peter tiesi, että hän tulisi huolehtimaan pojasta loppuelämänsä. Koska Peter oli itse ollut samanikäinen ollessaan koditon ja hylätty, hänen ja Tonyn välillä oli erityinen yhteys.
Peter adoptoi Tonyn virallisesti 13-vuotiaana, ja poika muutti Oklahomasta Pohjois-Carolinaan.
Peter on kertonut, että hän ja hänen poikansa nauttivat yhdessä elokuvien katselusta, lautapelien pelaamisesta, kirjojen lukemisesta ja pyöräilystä.
Ihana lukea tarinoita, joissa on onnellinen loppu. En vain voi käsittää, miten kukaan voisi hylätä jo kertaalleen hylätyn lapsen. Kuinka sydämetön voi olla?
Onneksi Peter saapui Tonyn elämään, eikä hän varmasti koskaan hylkää poikaa ja tämä saa vihdoin tuntea olonsa rakastetuksi.
Jaa tämä tarina, jos sinunkin mielestäsi Peter toimi mitä upeimmin.
