Urheilujournalismin legenda Tapio Suomisen entinen puoliso Birgit on puhunut Maria Veitolalle, millaista Suomisen elämä todella oli viimeisinä vuosina. Tarina on sydäntä särkevä.
Suomalaiset järkyttyivät 24. heinäkuuta. Kansansuosikki televisiokasvo ja -ääni Tapio Suominen oli kuollut. Ensiuutisten mukaan legendaarinen urheilutoimittaja, selostaja ja juontaja kuoli tapaturmaisesti Parolassa. Hän oli kuollessaan 60-vuotias.
Suominen selosti erityisesti Ylellä kaikkein suurimpia urheilutapahtumia. Hänen erikoisalaansa olivat muun muassa jalkapallo, yleisurheilu ja hiihto. Hänen huippuasiantuntemuksensa sekä huikea kyky eläytyä ja välittää tilanteen kiihkeys ja tunnelma mukaansatempaavasti katsojille olivat aivan omalla tasollaan.
Menestyvän urheilujournalistin elämää varjosti kuitenkin synkkä seikka. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mikä vaikutti muun muassa miehen alkoholinkäyttöön. Hän puhui sairaudestaan avoimesti ja piti itseään alkoholistina.
Lue myös: Ex-urheiluselostaja Tapio Suomista uhkaa vankeustuomio – poliisi vahvistaa
Lue myös: Tapio Suominen laukoi suorat sanat kohutusta oikeustapauksesta: ”Sairasta”
Nyt toimittaja Maria Veitola on julkaissut sydäntä särkevän tekstin Instagram-tilillään, jossa Suomisen entinen puoliso ja lapsen äiti Birgit avaa tarkemmin Suomisen kuolemaa ja viimeisiä aikoja. Hän otti Veitolaan itse yhteyttä.
– Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi.
Piti tulla kylään kuolinpäivänä
Birgit siteeraa Maria Veitolan päivityksen alussa entisen miehensä legendaarista lausetta: ”Elämä on suora lähetys. Tässä ja nyt, kamalaa ja ihanaa”. Sitaatin alkupuolisko päätyi myös Tapio Suomisen kuolinilmoitukseen.
– Ei Tapio itseään tappanut, hänhän rakasti elämää. Hänen sairautensa tappoi Tapion. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on siitä vihoviimeinen sairaus, että se näkyy ulospäin vasta tilanteen ollessa sietämätön. Saimme perheenä monia ihania hetkiä ja vuosia ennen sitä, Birgit kertoo.
Pari tapasi, kun Birgit oli 16-vuotias lukiolainen. Hän kertoo tunteneensa miehen läpikotaisin ja rakastaneensa tätä ensin puolisona ja myöhemmin ystävänä. Rakkaudesta hän ei myöskään jättänyt miestä yksin.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
– Moni kysyi, miten aina jaksoin. En osannut selittää. Tiesin vain, etten voisi katsoa itseäni peiliin, jos en auttaisi.
Hän kertoo riipaisevana yksityiskohtana, että Suomisen piti tulla hänen luokseen myös kohtalokkaana päivänä. Sen sijaan Birgit saikin surullisimman mahdollisen soiton. Pahin pelko oli toteutunut. Suominen oli tehnyt itsemurhan.
Suominen oli asunut kesän ajan Birgitin sohvalla. Birgit kuvailee miestä kuin pieneksi lapseksi, joka kaipasi apua ja huomiota vuorokauden ympäri.
– Olen näiden avioeromme jälkeisten 12 vuoden aikana tuntenut kiukkua, surua ja vihaakin, mutta eniten rakkautta. Kaikkein vaikeinta on voimattomuus siitä, ettei mitään ole tehtävissä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei ole parannuskeinoa.
Apua ei ole tarjolla
Birgit sanoo, että moniin mielenterveysongelmiin ei ole juuri apua tarjolla. Myös Tapio Suomisen kohdalla. Usein Birgit oli ainoa, joka oli hänen vierellään. Suomisella itsellään ei ollut voimia taistella, eikä yhteiskunta häntä auttanut.
– Maniassa ja hypomaniassa hän saattoi puhua lääkärin kuin lääkärin pyörryksiin, olihan hän esiintymisen ammattilainen. Masennuskausina hän ei pystynyt ajamaan autoa, käymään suihkussa tai miettimään ruokailua. Minun luonani hän oli ”täysihoidossa”.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Suominen oli myös suljetulla osastolla. Hän koki Birgitin mukaan olleensa turvassa itseltään, mutta hoito ei paranna ketään. Sähköhoito oli ainoa apu joka kesä saapuvaan masennukseen. Uusi lääkäri kuitenkin halusi kokeilla uutta lääkettä.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Jos upotus ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.
– Ilman tätä lääkekokeilua Tapsa olisi ehkä vielä elossa. Hän ei jaksanut enää.
Suomisen masennukset pahenivat ja kaudet pidempiä. Yli kymmenen vuoden hoito ei auttanut. Sen sijaan Suominen alkoi lääkitä itseään alkoholilla. Birgit kysyi syytä juomiseen. Vastaus oli murheellinen.
– Saan edes hetken mielenrauhaa, kun alkoholi turruttaa mielen, Suominen oli vastannut.
Suominen vei Birgitin voimat, mutta tämä halusi varmistaa, ettei taakka jää heidän tyttärensä kannettavaksi. Hän ei väheksy Suomisen muita läheisiä, mutta uskoo, että hänen oma konkreettinen toiminta piti Suomisen elossa niinkin pitkään kuin hän eli.
– Enkä minä olisi antanut häntä pois, en vaikka hän olikin välillä ihan täys paska. Mutta hän oli mun paska. Minä menetin Tapsan kaksisuuntaiselle 12 vuotta sitten, nyt menetin hänet kokonaan.