Mahalaukun syöpä huomataan usein vasta, kun se on jo lähtenyt leviämään.
Mahalaukun syövän syntymekanismeja ei tunneta tarkkaan ja syöpä onkin varhaisvaiheessa oireeton.
Siksi se löytyy usein vasta, kun kasvain on levinnyt suolenseinämän läpi tai se on jo ehtinyt lähettää pesäkkeitä läheisiin imusolmukkeisiin tai muihin elimiin.
Lue myös: Erota suolistosyöpä vatsaoireista
Mahasyövällä tarkoitetaan mahalaukun seinämän sisäpinnan rauhasista alkunsa saavia syöpiä. Vuosittain Suomessa todetaan runsaat 600 uutta mahasyöpä tapausta, joista lähes 70 prosenttia on yli 65-vuotiailla.
Mahasyövän ennuste on huono, koska tauti todetaan usein vasta levinneessä vaiheessa.
Valitettavasti kaikista diagnosoiduista mahasyöpäpotilaista pystytään leikkaamaan parantavasti vain 30–50 prosenttia.
Yksi suuri riskitekijä
Mahalaukun syövän syntymekanismeja ei tiedetä tarkkaan, mutta sen synnyssä on yksi riskitekijä.
Helikobakteerin aiheuttama mahalaukun limakalvon tulehdus eli mahakatarri on erittäin yleinen ja tärkein riskitekijä mahalaukun syövän synnyssä.
Arvioidaan, että jopa puolet maapallon väestöstä kantaa helikobakteeria. Mahalaukun limakalvon tulehdusten määrään nähden mahasyöpä on harvinainen.
Elintavoilla vaikutusta
Niin ikään elintavoilla on vaikutusta mahasyövän kehittymiselle.
Tupakointi, runsas suola ja alkoholi ovat merkittäviä riskitekijöitä myös mahasyövässä.
Hedelmien ja vihannesten suuri määrä ravinnossa saattaa jossain määrin suojata mahasyövältä. Jatkuva pilaantuneiden, palaneiden tai savustettujen ruokien suosiminen saattaa lisätä mahasyövän riskiä.
Vaihteleva ja monipuolinen ravinto on kaiken a ja o tässäkin tapauksessa.
Liikunnan lisääminen ja ylipainon välttäminen vähentävät mahasyöpää, niin kuin montaa muutakin syöpää.
Myös perinnöllisen tekijän, nimeltään CDH1–mutaation tiedetään altistavan mahasyövälle. Mutaation kantajat otetaan seurantaan tai heille voidaan tehdä ennaltaehkäisevästi mahalaukun poisto.
Hälyttävät oireet
Varhaisvaiheessa mahasyöpä on usein oireeton. Tavallisia mahasyövän aiheuttamia oireita ovat varhainen täyttymisen tunne, laihtuminen, oksentelu, nielemisvaikeudet sekä anemia.
Joskus ensimmäinen oire saattaa olla verioksennus, veriulosteet tai jopa mahalaukun puhkeaman aiheuttama vatsakalvontulehdus.
Hälyttävät oireet, joiden vuoksi tulisi hakeutua ruokatorven, vatsalaukun ja pohjukaissuolen tähystykseen, ovat:
- Toistuva oksentelu tai pahoinvointi
- Nielemisvaikeudet tai kipu nieltäessä
- Uusi ylävatsavaiva ensimmäisen kerran, jos olet 50–55-vuotias tai vanhempi
- Tahaton, yli 3 kilogramman laihtuminen puolessa vuodessa
- Anemia
- Verioksennus tai veriuloste
- Tunnettavissa oleva massa ylävatsalla
- Kaulan imusolmukkeet ovat suurentuneet
- Vatsasta selkään säteilevä tai jatkuva vatsakipu
Todetaan koepalan avulla
Mahasyöpä todetaan mahalaukun tähystyksen ja sen yhteydessä limakalvolta otetun koepalan avulla.
Paikallinen mahasyöpä pyritään leikkaamaan aina. Kasvaimen laajuudesta ja sijainnista riippuen leikkauksessa saatetaan poistaa osa mahalaukkua, tai jopa kokonaan.
Leikkauksen yhteydessä poistetaan lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti lähi-imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Samalla saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.
Mahalaukun syöpä leviää herkästi ympäröiviin kudoksiin, imusolmukkeisiin tai verenkierron mukana maksaan, keuhkoihin ja luustoon.
Leviää huomaamatta
Diagnoosin saantihetkellä vain joka kolmas mahasyöpä rajoittuu mahalaukkuun.
Mahasyöpä voi uusiutua paikallisesti tai etäpesäkkeinä, vaikka leikkaus olisi vaikuttanut täysin onnistuneelta, eikä levinneisyyttä muualle ollut havaittavissa
Mahasyövän ennuste riippuu sen levinneisyysasteesta todettaessa. Pinnallisissa kasvaimissa paranemismahdollisuudet ovat yleensä hyvät ja suurin osa potilaista paranee pelkällä leikkauksella. Pidemmälle edenneessä syövässä ennuste on huonompi.
Pitkään jatkuvat ylävatsavaivat ja närästyksen tunne on syytä tutkituttaa lääkärillä. Mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kysymys, sitä herkemmin tulisi tehdä mahalaukun tähystystutkimus.
Sekä oireinen että oireeton helikobakteeri-infektio on syytä hoitaa, jos sellainen todetaan. Jos bakteeri on saatu häädettyä, eivätkä oireet silti väisty, ovat jatkotutkimukset lääkärillä tarpeen.
