Ikääntyessämme aina vain vanhemmiksi ja vanhemmiksi meidän on pakko myös hyvästellä ihmisiä, joita rakastamme.
Kuolema on vääjäämätön osa elämää kaikilla, mutta erityisesti se satuttaa niitä ihmisiä, jotka jäävät tänne yksin ilman kumppaniaan.
Teksasissa Yhdysvalloissa asuva Roger Reissig rakastaa isäänsä Jakea.
Ja hän tietää tismalleen, kuinka paljon hänen Jake-isä kaipaa hänen äitiään, joka menehtyi hiljattain jättäen hänet leskeksi.
Jake toivoo yhä, että voisi nähdä ja keskustella rakkaan vaimonsa kanssa, mutta se on mahdotonta. Mikään ei voi tuoda häntä takaisin.
Silti Jake tekee parhaansa. Hän vierailee rakkaan vaimonsa haudalla kahdesti joka päivä.
Hän tekee kuitenkin myös paljon muuta kuin vain vierailee siellä…
Joka aamu 86-vuotias Jake suuntaa jumalanpalvelukseen läheisessä kirkossa.
Kirkon jälkeen hän vierailee yhden lapsistaan luona ja sen jälkeen taas palaa kotiin. Kotona Jake suuntaa puutarhaan, josta hän käy leikkaamassa yhden ruusun.
Hän ottaa ruusun mukaansa hautausmaalle, jossa hän käy kahdesti päivässä katsomassa vaimonsa Elizabethin hautaa. Pariskunta ehti olla naimissa 65 vuotta.
Jaken poika, Roger, uskoi aina tietävänsä, mitä isä puuhaa. Hän tiesi, että isällä oli tapoja sekä rutiini, joihin kuului hautausmaalla käyminen.
Hän ei kuitenkaan tiennyt sitä, että tuo vierailu äidin haudalla piti sisällään paljon enemmän.
Tämä kaikki kävi kuitenkin hyvin selväksi, kun hän päätti itsekin vierailla äitinsä haudalla.
Roger sai pian tietää, mitä hänen isänsä oli tehnyt, joten hän alkoi välittömästi ottaa valokuvia.
Viime kesänä alue oli kärsinyt erittäin pahasta kuivuudesta ja Jake oli huolissaan siitä, että nurmikko Elizabethin haudalla kuolisi ja kuihtuisi.
Kun nurmikko alkoi muuttaa väriään ruskeaksi, hän otti käteensä letkun ja päätti alkaa kastella sitä kahdesti päivässä hautakiven ympäriltä.
Roger halusi koko maailman saavan tietää isänsä liikuttavasta eleestä, niinpä hän kirjoitti siitä julkaisun Facebookiin:
– Isä menee haudalle kahdesti päivässä. Hänellä on rutiini, jota hän aina seuraa tuoden kotoa ruusuja ja vieden ne sitten äidin haudalle. Sitten hän kytkee letkun kiinni ja kastelee nurmikon kahdesti päivässä, Roger kertoo.
Lopputuloskin oli selkeä. Hänen vaimonsa vehreä hautapaikka oli yksi ainoista paikoista koko hautausmaalla, jota kasteltiin, joten se erottui selkeästi muista.
Vielä tuon erikoisen rutiinin lisäksi oli kuitenkin jotain muutakin, mitä hautausmaalla oli tapahtunut.
Eräänä päivänä Jaken ollessa kastelemassa vaimonsa hautaa, hän huomasi nuoren naisen kyyristyneenä itkemässä lähistöllä olevan haudan eteen. Haudan ympäristö oli kuihtunut pahasti kuivuuden myötä.
Hän käveli naisen luo lohduttaakseen tätä ja sai kuulla, että hänen miehensä oli ollut armeijan leivissä ennen kuolemaansa; mies oli menehtynyt vuonna 2010.
Naisen lopulta lähdettyä hautausmaalta Jake lisäsi toisen asian päivittäisiin askareisiinsa: kastele myös kaatuneen sotilaan, Joseph Villasenorin, hauta.
– Isä päätti kunnioittaa tätä sotilasta kastelemalla myös hänen hautapaikkansa nurmikkoa samalla kun kasteli äitini hautaa, Roger kertoo.
Ja hänen isänsä oli hyvin uskollinen tehtävässään.
– Hän tekee sen joka päivä. Hän kertoi sen olevan vähintä mitä hän voisi tehdä kaiken sen jälkeen, mitä tuo sotilas oli uhrannut meidän vuoksemme. Voitte nähdä hänen vehreän hautansa vähän matkan päässä äitini haudasta, Roger kertoo.
Seuraavan kerran kun kaatuneen sotilaan omaiset vierailivat hautausmaalla, he eivät olleet uskoa silmiään.
– He pitivät sitä ihmeenä, Roger kertoo.
Kun miehen vanhemmat vierailivat kaatuneen poikansa haudalla ja näkivät iäkkään miehen seisomassa letku kädessä kastelemassa tämän hautaa, he päättivät välittömästi halata häntä.
– Olen hyvin kiitollinen tämän miehen palveluksesta sekä hyvin ylpeä isästäni sekä siitä, mitä hän tekee kunnioittaakseen häntä, Roger julistaa.
– Rakastan sinua, isä!
