61-vuotias mies meni ravintolaan juhlimaan syntymäpäiviään perheensä kanssa.
Tai siltä kaikki ainakin vaikutti.
Hän oli paikalla ajoissa järjestelemässä. Hän varmisti, että tuoleja ja lautasia oli tarpeeksi, asetti kakun keskelle pöytää ja lisäili koristeita.
Sitten hän istui alas ja odotti – ja odotti ja odotti. Mutta kukaan ei tullut.
Muut ravintolan asiakkaat alkoivat jo katsella miehen tyhjää pöytää, ja miettivät, mistä oli kyse.
Aikaa kului, mutta 61-vuotias mies, Eduviges Villatoro, istui edelleen yksin pöydässään.
Kukaan hänen perheenjäsenistään tai ystävistään ei ilmaantunut paikalle.
Lopulta Eduviges nousi ylös. Hän rykäisi ja pyysi sitten muiden asiakkaiden huomiota.
”Tänään on syntymäpäiväni ja olen järjestänyt juhlat. Ostin kakun, koska minun piti tavata perheeni täällä. Toivoin, että lapseni, lapsenlapseni ja vaimoni tulisivat paikalle. Mutta kuten näetten, täällä ei ole ketään”, mies kertoi muille asiakkaille.
Eräs heistä, Patty Rodriguez, jakoi tapahtuneen Facebookissa.
Kyyneleet silmissään mies jatkoi:
”Siksi pyydänkin, että te kaikki liittyisitte seuraani ja laulaisitte ’Paljon onnea vaan’. Olisin ikuisesti kiitollinen.”
Muut asiakkaat eivät epäröineet hetkeäkään.
Yksi kerrallaan he nousivat ja kävelivät Eduvigesin pöytään. He halasivat häntä ja siirtelivät pöytiä niin, että kaikki mahtuivat istumaan yhdessä.
Kukaan heistä ei ollut tavannut Eduvigesia aikaisemmin, joten he tekivät tämän kaiken puhtaasta myötätunnosta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Ravintola-asiakkaiden kaunis ele lähti nopeasti leviämään internetissä. Mutta itse asiassa Eduviges Villatorosin syntymäpäivät olivat todellisuudessa sosiaalinen koe, jossa selvitettiin ihmisten suhtautumista tilanteeseen.
Kokeen tulokset tulivat yllätyksenä kaikille – ne osoittivat odottamattoman selkeästi, että ihmiset ovat yhä täynnä myötätuntoa ja empatiaa.
Tämän tarinan lukeminen sai minut todella ajattelemaan sitä, miten kohtelemme vanhempia ihmisiä. Itsekeskeisessä maailmassa on yleistä, että saatamme välillä unohtaa heidät.
Monet vanhukset joutuvat kuolemaan ja viettämään viimeiset aikansa hyvin yksin. Toivottavasti tämä tarina antaa ajattelemisen aihetta. Iäkkäämmät perheenjäsenemme ansaitsevat kunnioituksemme ja rakkautemme.
Tämä ehkä oli vain koe, mutta en voi olla ihailematta ravintolan asiakkaita, jotka hetkeäkään epäröimättä liittyivät miehen seuraan ja pelastivat hänen päivänsä. Jaa jos olet samaa mieltä!
