Lasten saaminen ei ole mikään varma asia ja juuri siksi vanhemmuutta ei pitäisi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä.
Odotettuaan ja kamppailtuaan vuosien ajan tämä pariskunta sai viimein adoptoida kauan haaveilemansa pienen tytön, kertoo brittilehti The Sun.
Pariskunnan onni oli käsin kosketeltavissa, mutta vain muutamaa päivää myöhemmin tytön biologiset vanhemmat tekivätkin ratkaisun, joka muutti heidän elämänsä täysin.
Monet pariskunnat ympäri maailman haaveilevat voivansa jonain päivänä saada lapsia avatakseen kotinsa ja sydämensä heille.
Lapsettomuus voi kuitenkin johtaa jopa vuosien taisteluun, jonka päätteeksi moni saattaa uupua ja luovuttaa.
Lapsen saaminen ei ole missään nimessä varma asia, kuten Sarah Howell ja hänen aviomiehensä Chris Howell tietävät aivan liiankin hyvin.
Kun lääkärit ilmoittivat heillä olevan vain noin yhden prosentin mahdollisuus onnistua koskaan saamaan lapsia luonnollisella tavalla, heidän koko elämänsä kääntyi päälaelleen.
Pari oli ehtinyt suunnitella ja haaveilla lapsista jo pitkään ja tuo uutinen oli kuin märkä rätti vasten kasvoja, joka romahdutti heidän maailmansa.
Prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi
Lääkärin tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että Sarah kärsi endometrioosista.
Kyse on yleisestä sairaudesta, josta kärsii ehkä noin 10% kaikista maailman naisista, mutta sen perussyytä ei kuitenkaan tunneta. Sairauden suomenkielinen nimi on kohdun limakalvon sirottumatauti.
Siinä kohdun limakalvo kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella ja se aiheuttaa monesti sen, ettei nainen voi tulla raskaaksi luonnollisella tavalla.
Sarahin diagnoosi kävi ilmi sen jälkeen, kun hän kärsi valtavista kivuista kuukautisten aikana ja tutkimukset paljastivat endometrioosin. Tuo uutinen romahdutti hänet täysin.
Pariskunta sai kuulla, että Sarahin mahdollisuudet tulla raskaaksi olivat lähes olemattomat, mutta siitä huolimatta hän päätti kokeilla tarjolla olevia hoitoja.
Sarahin oli otettava useita pistoksia, pillereitä ja käytävä jatkuvissa tutkimuksissa selvittämässä, olisiko tilanne parantunut.
Useiden negatiivisten raskaustestien jälkeen pariskunnan toivo alkoi kuitenkin hiipua.
Odottamaton raskaus
He alkoivatkin sen sijaan tutkia muita mahdollisuuksia perheenlisäyksen kannalta ja löysivät pian adoptiojärjestön, joka tuntui heille oikealta vaihtoehdolta.
Järjestön mukaan he joutuisivat todennäköisesti odottamaan vähintään kolme vuotta ennen kuin heillä kuitenkaan olisi edes mahdollisuutta adoptoida lasta.
Aikaa kului, kunnes tammikuun lopulla vuonna 2018 Sarah tunsi yllättäen olonsa jotenkin ”erilaiseksi” ja päätti kaiken varmuuden vuoksi kokeilla raskaustestiä.
– Minä itkin. Itkin niin paljon, etten voinut edes hengittää. Se oli todellakin elämäni suurin yllätys, Sarah sanoo.
– Muistan kysyneeni itseltäni miljoona kertaa tuolloin, ’Miten tämä voi olla mahdollista?’
Ihmetykselle oli todellakin aihetta, sillä testi oli paljastanut jotain, minkä piti olla lähes mahdotonta – Sarah oli raskaana.
Vain tuntia testin jälkeen tapahtui toinen mullistava käänne. He saivat puhelun adoptiojärjestöstä.
Adoptoivat pienen tytön
Odotusaika oli kulunut ja järjestö ilmoitti löytäneensä pienen tytön, jolle he uskoivat pariskunnan olevan täydelliset vanhemmat.
Prosessi lyötiin käyntiin heti ja lopulta maaliskuussa kahdeksannella viikolla itse raskaana ollut Sarah pääsi tapaamaan heidän uutta tytärtään.
– Kun astuin sisään sairaalahuoneeseen, hänen biologinen äitinsä piteli häntä ja asetti tytön sitten rakastaen syliini, Sarah kertoo.
– Tässä on sinun äitisi, pikku tyttö, hän kuiskasi antaessaan tytön minulle.
Sarah ja Chris rakastuivat välittömästi pieneen tyttöön ja tunsivat heti erityisen siteen alkavan muodostua kolmikon välille.
He eivät halunneet mitään muuta kuin viedä tytön mukanaan ja antaa tälle rakastavan ja turvallisen kodin, jonka tämä ansaitsi.
Vain viisi päivää myöhemmin tapahtui kuitenkin jotain, mitä kukaan ei osannut odottaa.
Biologiset vanhemmat katuivat
Tytön biologiset vanhemmat olivat tulleet katumapäälle ja alkoivat vaatia, että tyttö piti palauttaa heille.
Sarah ja Chris olivat täysin ällikällä lyötyjä ja surun murtamia.
Nyt myös omaa lastaan odottava Sarah pelkäsi, että adoption yllättävän perumisen aiheuttamat suru ja tuska voisivat johtaa hänellä pahimmillaan keskenmenoon.
– Minä imetin häntä juuri, kun puhelu tuli.
– Romahdin lattialle epätoivossa. Minä vain toistelin miehelleni: ”Sinun täytyy vitsailla, tämä ei voi olla totta?”
– Olen sanonut, että tuona päivänä tuntemamme kipu oli pahempaa kuin mikään niinä kolmena vuotena, jolloin olimme lapsettomia. Emme me ole vihaisia biologisille vanhemmille. Jos voisimme, haluaisimme kertoa heille olevamme onnellisia, että tyttö sai juuri heidät vanhemmikseen.
Adoptoidun tyttärensä menettämisen jälkeen pari palasi kotiin tyhjin käsin, mutta saman vuoden lokakuussa Sarahin synnytys käynnistyi.
Heidän pieni poikansa Noah oli syntynyt.
Halusivat lisää lapsia
Pian Noahin syntymän jälkeen pariskunta sai jälleen puhelun adoptiojärjestöltä, joka kertoi, että heille olisi löytynyt pieni poika adoptoitavaksi.
He pääsivät sairaalaan heti tapaamaan tuolloin päivän ikäistä pientä poikaa, jonka nimi oli Levi.
Sarah ja Chris olivat kuitenkin ymmärrettävästi varuillaan, sillä he olivat jo menettäneet kerran adoptoimansa lapsen ja pelkäsivät nyt samaa kohtaloa myös Levin kohdalla.
– Tiesin, ettemme voisi mitenkään estää sitä, joten tunsimme olomme haavoittuvaisiksi ja pelkäsimme rakastaa lasta, joka ei välttämättä pysyisi luonamme, Sarah kertoo.
He kuitenkin päättivät ryhtyä pojan vanhemmiksi, sillä kaipasivat lisää lapsia. Samalla he tekivät myös päätöksen ryhtyä sijaisvanhemmiksi voidakseen auttaa myös muita lapsia avaamalla kotinsa heille.
Tänä kesänä heidän kotiinsa muutti kolmas lapsi ja perhe kertoo, ettei voisi olla onnellisempi.
– Kolmen alle 3-vuotiaan pojan äitinä minusta tuntuu kuin olisin koko ajan siivoamassa, estämässä riitoja tai vaihtamassa vaippoja, mutta tiedän, että tulen kaipaamaan tätä jonain päivänä, joten yritän nauttia siitä nyt.
– Tämä on juuri sitä, mitä me rukoilimme niin kauan.
