Uskoo ihmeisiin tai ei, niin yhdysvaltalaisen Parker Grelecki nimisen pojan tarina on todellakin sellainen.
Pienen Parkerin matka on tähän saakka ollut isän sanojen mukaan kertomus pyyteettömästä rakkaudesta – ja se on totta.
Parker syntyi vuonna 2008 hydrokefalian kanssa (niin kutsuttu ”vesipää”), joka on ylimääräistä nestettä aivoihin keräävä oireyhtymä.
Parkerin kohdalla se tarkoitti sitä, että pienen pojan aivot kattoivat todellisuudessa vain viisi prosenttia hänen pääkallonsa pinta-alasta – verrattuna normaaliin 90-95% vastasyntyneillä lapsilla.
Sairaalan henkilökunta varoitteli pojan vanhempia valmistautumaan pahimpaan, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei heidän pienokaisensa ollut luovuttaja – ei lähelläkään.
Useimmat vanhemmat ajattelevat ennen lapsen syntymää näin: ”Sillä ei ole väliä onko lapsi tyttö vai poika, toivon vain hänen olevan terve”.
Valitettavasti kyse on kuitenkin luksuksesta, johon me emme voi aina vaikuttaa, eivätkä kaikki vanhemmat saa kasvatettavakseen tervettä lasta – kysykää vaikka Crysie ja Ryan Greleckiltä, jotka asuvat Mariettan kaupungissa Yhdysvalloissa.
Pariskunta oli onnensa kukkuloilla vuonna 2008, kun he saivat kuulla Crysien olevan raskaana.
Raskausviikolla 20. odottavat vanhemmat saivat kuitenkin rutiinitarkastuksen yhteydessä karmivan uutisen.
Hoitaja huomasi, että pariskunnan syntymättömällä pojalla, Parkerilla, oli huomattavasti tavallista suurempi pääkallo.
Harvinainen oireyhtymä
Hoitajan huoli heräsi välittömästi ultrakuvat nähtyään ja hän hälytti paikalle lääkärin selvittämään tilannetta. Parkerin tilanne oli yhtä sekä huolestuttava että vaarallinen, kuten kalloa tutkinut lääkäri myös totesi.
Parkerin aivoista löytyi tukos, joka esti aivo-selkäydinnesteen normaalin kierron.
Tästä johtuen nestettä kertyi Parkerin kalloon aivojen ympärille huomattavasti tavallista enemmän ja se aiheutti painetta hänen aivoilleen. Hydrokefalia on harvinainen tila, joka ei ole niinkään sairaus, vaan oireyhtymä, jota tavataan Suomessa vuosittain noin 50 lapsella.
Kun vanhemmat saivat uutisen syntymättömän lapsensa tilasta, he olivat järkyttyneitä ja huolestuneita. He kuitenkin tekivät heti ratkaisun, jonka kuka tahansa vanhempi tekisi: he halusivat pysyä lapsensa rinnalla ja rakastaa tätä kaikesta huolimatta pyyteettömästi.
– Koko raskauden ajan, kun annoin ajatusteni pyörähtää ”mitä jos” -juttuihin sekä pelkoon, Jumala muistutti minua yhdestä kappaleesta. Sen sanat pyörivät päässäni uudestaan ja uudestaan tuoden rauhaa ja se kuului näin – ”Jumala löytää tien, kun sitä ei ole näkyvissä. Hän työskentelee tavoilla, joita emme aina näe. Hän raivaa minulle tien… Hän on minun oppaani pitäen minut lähellään täynnä rakkautta ja voimaa jokaiselle päivällä”, Crysie kirjoitti omalla Facebook -sivullansa.
Siinä missä tavallisesti vastasyntyneiden lasten pääkallon sisällä 90-95% pinta-alasta on aivomassaa ja 5-10% nestettä, niin Parkerin tapauksessa luvut olivat lähes päinvastaiset. Syntyessään syyskuussa 2008 Parkerin pääkallon tilavuudesta 98% oli pelkkää nestettä ja hänen aivomassansa oli vain 8 millimetrin kokoinen jyvä.
Poika syntyi sektiolla raskausviikolla 39.
Hänen kohtalonsa oli alkuun pitkään vielä epävarma ja lääkäritkään eivät olleet varmoja siitä, voisiko poika selvitä hengissä puhumattakaan sitten siitä, jos selviäisi, niin millainen elämä häntä odottaisi.
Perhe pysyi rinnalla sairaalassa
Kaikkien onneksi Parker sai alusta asti uskomattoman paljon tukea vanhemmiltaan, jotka rakastivat pientä poikaansa enemmän kuin mitään muuta.
– Pysyin hänen rinnallaan koko sen ajan – puhuen hänelle, pitäen hänen kättään, silitellen hänen päätään. Se pyyteetön rakkaus vain ottaa sinut valtaansa: tässä on edessäsi pieni ja avuton vauva, joka on riippuvainen sinusta, mutta et voi tehdä mitään hänen tilansa eteen, Ryan-isä sanoo.
Atlantan lastensairaalan kirurgit suorittivat vaativan operaation pienen Parkerin kalloon hänen ollessaan vain kahden päivän ikäinen. He alkoivat poistaa nestettä pääkallon sisältä lievittääkseen aivoille aiheutuvaa painetta.
Nesteen ja paineen poisto antoivat pojan aivoille mahdollisuuden alkaa kasvaa ja kehittyä normaaliin tapaan.
Paineen poiston jälkeen hän joutui käymään läpi useita leikkauksia, jossa lääkäreiden oli tarkoitus korjata hänen pääkallonsa epämuodostumat. He kuitenkin tiesivät edessään olevan valtava haaste.
– Tavoitteemme oli mennä pään sisään ja laajentaa kalloa avaamalla se, jotta voisimme saada luut kasvamaan takaisin kiinni toisiinsa. Ja niin me käytännössä teimme – luodaksemme tilaa hänen aivojensa normaalille kasvulle, lastensairaalan kirurgisen osaston johtaja Joseph Williams sanoo.
Kaksi viikkoa leikkausten jälkeen Parker pääsi viimein kotiin. Neljä viikkoa myöhemmin alkoi vaativa kuntoutus fysioterapian muodossa.
Hieman alle 2-vuotiaana Parker oli joutunut käymään läpi jo seitsemän vaativaa leikkausta, joista hän oli kuitenkin toipunut uskomattomalla tavalla.
Crysie-äidin mukaan Parkerilta kesti hieman tavallista pidempään oppia istumaan pystyssä ja pitelemään päätään ylhäällä, mutta hän kuitenkin oppi ne molemmat ajan kanssa.
Parker myös ohitti vauvojen tavanomaisen ryömimisvaiheen ja oppi suoraan kävelemään hieman myöhemmin.
Hämmästytti lääkäreitä
Pojan vanhemmat sanovat olevansa paljon velkaa Atlantan lastensairaalalle sekä sen henkilökunnalle, joka oli ajan myötä alkanut muodostua jo ”osaksi perhettä”.
Parkerin toipuminen on vain yksi monista uskomattomista tapauksista sairaalassa, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti korkeatasoisesta hoidostaan.
Fysioterapian ja kuntoutuksen lisäksi Parker pääsi osallistumaan lukuisiin erilaisiin aktiviteetteihin lihasmassan kehityksen auttamiseksi.
Hän pelasi muun muassa tennistä ja pääsi uimakouluun yhdessä muiden ikäistensä lasten kanssa.
Nykyään silmälasein ja kultaisen vaalein hiusten varusteltua poikaa on liki mahdotonta tunnistaa samaksi pienokaiseksi, jonka pää oli valtavan kokoinen.
Tämä mahtava poika on onnistunut selättämään kaikki eteensä asetetut haasteet ja ylittänyt lähes jokaisen lääkärin odotukset toipumisessaan.
Sairaalan oma UGA Miracle -sivuston mukaan Parker on myös loistanut koulussaan.
– Parker on suorastaan loistanut koulussa, mikä on uskomatonta, kun ajattelee, miten vähän aivomassaa hänellä oli syntyessään. Hänellä oletettiin olevan myös ongelmia sosiaalisissa kanssakäymisissä, mutta vain muutaman minuutin tapaaminen tekee selväksi sen, että pojalla on todella voimakas persoona.
Vaikka hänellä oli syntyessään vain 2% aivomassaa, niin Parker Grelecki on osoittanut olevansa elävä ihme.
– Vanhempina me olemme hyvin kiitollisia saadessamme olla juuri Parkerin vanhemmat ja on upeaa seurata hänen kasvuaan sekä kehitystään, vanhemmat sanovat.
Ylpeän äidin mukaan Parker on ”puhuja” ja ”rakastava lapsi”, eikä ole mitään epäselvyyttä siitä, että rakkautta on perheessä ja lähipiirissä tarjolla paljon.
Parkerin veli ja sisko, Chase sekä Emily, ovat myös olleet valtava tuki pojalle.
Erityistarpeita omaavan veljen kanssa kasvaminen on tehnyt myös Chasesta ja Emilystä erityislasten oikeuksien puolestapuhujia.
– Vanhempina minun ja Crysien on ollut pakko havahtua siihen, että kahden terveen lapsen saaminen oli se oikea ihme tässä. Parkerin tarina on tehnyt meistä perheen täynnä ihmeitä, Ryan Grelecki sanoo.
Suuria haaveita
Syyskuussa 2022 Parker täytti jo 14 vuotta.
Vaikka hän on joutunut lyhyessä elämässään kokemaan jo paljon ja monia vaikeampia asioita kuin mitä moni meistä kokee koko elämänsä aikana, niin poika on yhä iloinen ja hänellä on edessään vuosikymmeniä täynnä iloa ja onnea.
Parker on jo pitkään unelmoinut urasta urheilutoimittajana.
Nuo pienet aivot täynnä nestettä ovat samat aivot, jotka ovat tänä päivänä tarpeeksi viisaat, että ne pitävät sisällään valtavan määrän erilaista knoppitietoa urheilusta ja urheilijoista. Parker on myös päässyt jo kokeilemaan siipiään urheilutapahtumissa useita kertoja – hyvällä menestyksellä.
Hän tuuraa välillä paikallisen jalkapallojoukkueen kuuluttajaa koulussaan.
Parkerilla on tietysti elämässään tiettyjä vaikeuksia edelleen aivovammansa takia, mutta hänen toipumisensa on siitä huolimatta ollut uskomatonta. Tämä poika on loistava esikuva meille kaikille siitä, ettei toivosta pidä koskaan luopua.
Eikö ihmisten päättäväisyys ja voima olekin jotain uskomatonta? Kiitos kaikille sairaaloiden työntekijöille, jotka auttavat lapsia!