Voisi kuvitella, että olisimme jo kehittyneet sellaisen ylitse, mutta silti vielä vuonna 2018 kohtaamme päivittäin ennakkoluuloja ja rasismia yhteiskunnassamme.
Vaikka jokainen meistä onkin erilainen, niin monilla tuntuu olevan selkä kuva siitä, millainen oikean perheen tulisi olla.
Aaron ja Rachel Halbert tietävät tämän aivan liian hyvin. Huolimatta kaikista rasistisista kommenteista ja vihasta, jonka kaksikko kohtasi adoptoituaan tummaihoisia lapsia, he päättivät nousta vastarintaan – he eivät halunneet antaa jonkin niinkin yksinkertaisen asian kuin ihonvärin seistä heidän perheensä välissä.
Mutta koko tarina ei päättynyt vielä tähän.
Aaron ja Rachel Halbert tiesivät aina, että he haluaisivat saada lapsia. Mutta kun Rachel ei voinutkaan tulla raskaaksi, he päättivät turvautua adoptioon.
He halusivat antaa kodin lapselle, jolla ei muutoin olisi äitiä tai isää. Hyvin pian he löysivät kaksi tummatukkaista lasta, jotka he adoptoivat. Pienen pojan ja tytön.
Uudessa perheessään lapset saivat rakkautta ja huolenpitoa. Mutta silti kaksikon päätös tummaihoisten lasten adoptoimisesta herätti paljon vahvoja reaktioita heidän lähipiirissään.
– Me tiesimme, että erityisesti Yhdysvaltain eteläosissa vaaleaihoiset vanhemmat, joilla on tummaihoisia lapsia, tulisi aiheuttamaan vahvoja reaktioita. Ruokakaupasta löytyy joka kerta vanhempi vaaleaihoinen rouva, joka tuijottaa meitä yksinkertaisesti inhoten, Aaron kertoo Washington Postin artikkelissa.
Mutta Aaron ja Rachel eivät välittäneet vihaajista. He eivät halunneet antaa jokapäiväisen rasismin tulla heidän perheensä eteen, vaan he päättivät pysyä iloisina ja onnellisina yhdessä.
Tarina voisi jo päättyä tähän, sillä tämä uusioperhe oli onnellinen ja heidän lapsensa saivat viettää rakkaudentäytteistä elämää.
Mutta kun pariskunta sai kuulla hedelmöitettyjen munasolujen adoptiomahdollisuudesta, he päättivät hankkia lisää lapsia. He halusivat uusien lastensa sopivan joukkoon vanhempien sisarustensa kanssa, joten he päätyivät valitsemaan kaksi tummaihoisen lapsen alkiota, jotka olivat olleet jäädytettyinä 15 vuoden ajan.
– He ymmärsivät heti ajatusmaailmamme ja sen, että halusimme kaikkien lastemme sopivan yhteen. Niinpä he olivat erittäin avuliaita meitä kohtaan ja saimme nuo kaksi afroamerikkalaista alkiota, Aaron kertoo.
Mutta pian asiat kääntyivät täysin päälaelleen.
Kuuden viikon jälkeen oli aika vierailla lääkärin luona tarkastamassa, kuinka pariskunnan hedelmöityshoito oli toiminut. He saivat kuulla uutisen, joka yllätti kaikki. Toinen sikiöistä oli jakautunut kahtia ja luvassa oli kaksoset!
– Puhuimme asiasta lääkärin kanssa ja he kysyivät meiltä, olimmeko varmoja siitä, että Rebeccan kohtuun oli hedelmöityshoidossa istutettu kaksi alkiota. Silloin saimme tietää, että yksi alkiosta oli jakautunut ja Rebeccan vastassa kasvoi kolme lasta.
Kävi siis ilmi, että kaksosten sijaan perheelle olikin tulossa kolmoset!
Lopulta suuri päivä saapui ja synnytys sujui ilman ongelmia. Hetkessä Aaron ja Rachel olivat muuttuneet kahden lapsen vanhemmista viiden lapsen vanhemmiksi.
Se oli unelmien täyttymys kaksikolle.
– Oli sydäntä lämmittävää nähdä kaikkien ystäviemme ja sukulaistemme tuki perheemme kasvamiselle, vaikka se tapahtuikin erilaisilla keinoilla kuin tavallisesti. Meidän mielissämme elämme tällä hetkellä unelmaamme. Meidän unelmamme ei ehkä näytä samalta kuin keskiverto perheen, mutta olemme onnellisia ja toivomme, että tulevaisuudessa vastaava voisi olla mahdollista muillekin perheille, Aaron sanoo.
– Olin onneni kukkuroilla raskauden aikana, kun katsoin poikaani ja tytärtäni heidän tumman ruskean ihonsa ja mustien hiusten kanssa. Joka ilta suutelin vaimoni vatsaa ja toivotin hyvää yötä noille vaimoni vatsassa kasvaville kolmelle lapselle ja nyt he voivat viimein sanoa saman sisaruksilleen kasvotusten.
Tämä perhe on todella kulkenut yhdessä uskomattoman matkan. He eivät suostuneet kuuntelemaan vihapuheita ja rasismia vaan ovat pysyneet vastoinkäymisistä huolimatta yhdessä.
– Ei tämä ihan niin mennyt, kuinka asian suunnittelimme 12 vuotta sitten seurustellessamme ja puhuessamme adoptiosta ensimmäisen kerran. Olemme kuitenkin kiitollisia siitä, että jumala on siunannut meitä näillä ihanilla lapsilla.
Ja Aaronin kuvailu omasta perheestään ei ole ainoastaan kaunista, vaan myös varsin osuvaa.
– Muistan hyvin, kun adoptioprosessin läpi käynyt ystäväni kertoi, että hän oli aina haaveillut oman perheensä olevan kuin pienoismalli YK:sta. Kun katson omaa kasvavaa perhettäni, niin vien ajatuksen mielelläni hieman pidemmälle. Minun silmissäni meidän perheemme kuvastaa sitä, millaista taivaassa voi olla.
