Tämä on tapaus saapuu meille Ukrainan Zebediasta.
Syntyessään Zebediahilla diagnosoitiin hydrokefalus tai ”vesipää”. Kun pienen pojan vanhemmat näkivät hänet ensi kertaa, he tekivät sydämettömän valinnan.
He lähtivät sairaalasta ilman lastaan.
Zebediahin elämä alkoi siisvammaisten lasten orpokodista Itä-Ukrainan Krematorskista, raportoi Fakty in Kommentarii.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Neljän vuoden ikäisenä esimerkiksi käveleminen ja aterinten käyttäminen tuottivat hankaluuksia Zebediahille. Orpokodin henkilökunta oli kuitenkin yllättynyt siitä, että hän oli selvinnyt niin kauan ja osasi jopa puhua muutaman sanan.
Pian Zebediah kuitenkin löisi kaikki ällikällä
Sota syttyi
Kun Venäjä hyökkäsi Itä-Ukrainaan vuoden 2014 alussa, Zebediah kohtasi yhtäkkiä uuden vaaran: orpokoti jossa hän asui oli keskellä sota-aluetta.
Niinpä Zebediah ja kaikki muut orpokodin lapset evakuoitiin.
Kokonaisen viikon lapset ja henkilökunta joutuivat siirtymään paikasta toiseen ilman vettä, ruokaa tai lääkkeitä.
Lopulta joukko separatisteja huomasi, että osa lapsista oli lähellä kuolemaa ja toimittivat lapset Ukrainan viranomaisille.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Lapset päätyivät sairaalaan Harkovassa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Sodan pakeneminen oli todella vaatinut veronsa kaikilta lapsilta.
Lääkärit eivät uskoneet, että Zebediahilla oli mahdollisuutta selviytyä sodan runtelemassa maassa. He olivat niin epätoivoisia, että ottivat yhteyttä pappiin pyytääkseen hänen perhettään adoptoimaan pojan, kirjoittaa Hefty.
Löysi uudet vanhempansa
Ensin Zebediah ja muut lapset päätyivät uuteen orpokotiin. Ja muutamaa viikkoa myöhemmin pariskunta nimeltä Ernest ja Ruth Chaves Vermontista halusivat adoptoida lapsen sodan runtelemalta alueelta.
Heti kun he näkivät Zebediahin, Ernest ja Ruth tiesivät haluavansa adoptoida hänet.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Pienen pojan elämä mullistui taas – tällä kertaa onneksi hyvällä tavalla.
Ernest ja Ruth olivat jo adoptoineet seitsemän lasta ja olivat tottuneita vanhempien rooliin. Lisäksi heillä oli laaja kokemus kaikesta tarvittavasta paperityöstä, minkä ansiosta Zebediah pääsi heidän luokseen Vermontiin puolessatoista kuukaudessa.
Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun hänen adoptiovanhempansa vierailivat orpokodissa Ukrainassa, Zebediah matkusti heidän kanssaan uuteen kotiinsa Yhdysvaltoihin tapaamaan kaikkia uusia sisaruksiaan.
Elämä hänen uuden perheensä kanssa oli ehdottomasti parasta mitä pienelle pojalle oli koskaan tapahtunut.
Hän alkoi oppia uutta salamannopeasti heti saapuessaan Vermontiin. Vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun hän saapui uuteen kotiinsa, hänen vanhempansa huomasivat, että hän osasi syödä lusikalla!
Edistys jatkuu
Vuotta myöhemmin Ukrainasta kuoleman partaalla adoptoitu poika oli kuin uusi ihminen.
Zebediah osaa puhua sekä ukrainaa että englantia ja osaa kävellä!
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen.
Amerikkalaiset lääkärit ovat tutkineet Zebediahin aivot ja ovat vakuuttuneita siitä, ettei tauti ole vaurioittanut niitä vakavasti.
Pikku sankarillamme on vielä pitkä tie edessään, ja hän joutuu useisiin leikkauksiin, mutta tulevaisuus näyttää valoisalta.
Toivotaan kaikkea hyvää pikku Zebediahille ja hänen perheelleen!
Muistetaan myös, ettemme tiedä hänen biologisten vanhempiensa tilanteesta mitään – voi olla, ettei heillä vain ollut mahdollisuutta huolehtia lapsestaan jolla oli erityistarpeita ja päätös oli heidän elämänsä vaikein.
