Oman muistoja täynnä olevan kodin jättäminen taakse muuttaaksesi vanhainkotiin on varmasti vaikea tilanne kenelle tahansa myöhemmin elämässä.
Se on merkki siitä, että et kykene enää huolehtimaan itsestäsi ja vaikka saisitkin hoivaa palvelukodissa, niin ei se korvaa oman kodin tuntua.
Kun Bonnie ja George olivat 87 vuotitaita, he molemmat ymmärsivät vuosien ajaneen heidän ohitseensa. Pariskunta tajusi tarvitsevansa apua arkisiinkin toimiin elämässä, joten he suostuivat muuttamaan vanhainkotiin.
Heidän pojallaan oli kuitenkin aivan toisenlaisia suunnitelmia…
Iän myötä Georgella alkoi olla ongelmia asioiden muistamisessa ja Bonnien jalat taas muuttuivat vuosi vuodelta heikommiksi. Heidän välinen suhteensa ja rakkaus kuitenkin kukoisti yhtä vahvana kuin aina ennenkin.
Pariskunnan poika, Schon, tiesi vanhempiensa rakastaneen sitä, että saivat asua yhdessä, eikä hän voinut mitenkään erottaa kaksikkoa vanhainkodissa. Vanhemmat olivat jo hyväksyneet ajatuksen muutosta, mutta poika oli eri mieltä.
Yhdessä vaimonsa Jenniferin kanssa Schon alkoi etsiä toisia vaihtoehtoja, joiden kautta hänen vanhempansa saisivat viettää myös viimeiset vuotensa yhdessä. Tärkein vaatimus oli kuitenkin se, että he myös saisivat tarvitsemaansa apua ja hoitoa, joka ei ollut mikään helppo tehtävä.
Remontoi kellarin asunnoksi
Silloin hän sai kuitenkin oman loistavan idean.
Schon ja Jennifer päättivät kaataa talonsa kellarissa olleen seinän ja muuttaa sen asuintilaksi, jossa vanhemmat voisivat asua. Alakerrasta olisi oma uloskäynti ja paljon neliötä asumista varten.
Samalla perhe olisi jatkuvasti lähellä, jos vanhemmat tarvitsisivat apua.
