Kaikilla meillä on varmasti jokin salaisuus.
On kuitenkin tiettyjä asioita, joita ei koskaan saisi salata toiselta ihmiseltä. Varsinkaan jos rakastaa heitä.
Muuan vanha mies jakoi uskomattoman tarinan salaisuuksista, menetyksistä ja rakkaudesta.
Kun Tonyn puoliso, Elaine, oli kuollut sydänkohtaukseen 82-vuotiaana, hän oli ollut murheen murtama. He olivat menneet naimisiin kun olivat olleet kahdenkymmenen.
Pariskunta ei ollut onnitunut saamaan lapsia lukuisista yrityksistä huolimatta. Tony olisi tahtonut adoptoida lapsen koska hän todella tahtoi perheen ja lapsia. Elaine ei kuitenkaan suostunut, sanoen, ettei pystyisi rakastamaan toisen naisen lasta. Tämä oli heidän pitkän liittonsa ainoa suuren riidan aihe.
Puoli vuotta Elainen poistumisen jälkeen, Tony oli vihdoin valmis järjestmään vaimovainaansa tavarat ja viemään ne hyväntekeväisyyteen.
Vanha kirje
Tonyn rakas veljenpoika tuli auttamaan häntä rupeamassa. Yhdessä he järjestelivät vuosikymmenien edestä tavaraa.
Yhtäkkiä veljenpoika huomasi vaatekaapin pohjalla pienen rasian, joka oli täynnä muistoesineitä Tonyn ja Elainen häämatkalta. Sieltä löytyi myös vanha kirje joka oli selväsi luettu moneen kertaan.
Tony kertoo kirjeen laukaisemasta tapahtumaketjusta näin:
”Se on varmasti kirjoittamasi rakkauskirje, Tony-setä,” veljenpoikani sanoi innoissaan.
Emme koskaan olleet kuitenkaan olleet erossa Elainen kanssa, joten en ollut kirjoittanut hänelle rakkauskirjettä. Avasin kirjeen ja näin allekirjoituksen. Laura. Laura Barnes! Hän oli ollut ensirakkauteni, johon olin ollut hulluna kunnes yllätin hänet suutelemasta parasta ystävääni Steveä. Sen jälkeen aloin melkein heti seurustelemaan Elainen kanssa, enkä enää kuullut Laurasta.
Miksi ihmeessä Elainella oli kirje Lauralta?
Huonon näköni vuoksi pyysin veljenpoikaani lukemaan kirjeen minulle.
”Rakas Tony,
Tämä kirje tulee sinulle varmasti järkytyksenä ja myönnän, että minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä sinuun aiemmin, mutten uskaltanut.
Olosuhteiden pakosta minun on kuitenkin nyt kerrottava sinulle salaisuus jonka vannoin vieväni mukanani hautaan: synnytin lapsen, Tony. Meidän lapsemme.
Olimme niin nuoria silloin, enkä tiennyt miten reagoisit. Käännyin Steven puoleen kysyäkseni häneltä neuvoa mutta hän tunnustikin minulle rakkautensa ja suuteli minua. Yllätit meidät ja olit niin vihainen, etkä suostunut kuuntelemaan minua.
Päätin antaa sinulle aikaa leppyä, mutta kolmen kuukauden päästä olitkin mennyt naimisiin toisen kanssa. Päätin kunnioittaa avioliittoasi ja uutta elämääsi. Päätin kasvattaa lapsemme yksin, ja niin teinkin.
Mutta Tony, en osannut laskea sen varaan mitä nyt kerron sinulle. Minulla on syöpä. Anthony on kuuden vanha ja ihastuttava nuorimies. Olisit hänestä valtavan ylpeä. Mitä yritän kysyä on: pystyisittekö sinä ja vaimosi avaamaan sydämenne pikku Anthonylle ja kasvattamaan hänet omananne?
Kuten tiedät, minulla ei juurikaan ole perhettä ja äitini kuoli viime vuonna, joten Anthony joutuu orpokotiin kuollessani.
Minulla on enää puoli vuotta elinaikaa lääkärini mukaan. Liitän mukaan puhelinnumeroni, joten ole kiltti ja soita minulle ja kerro mihin päätökseen tulette.”
Kyyneleet valuivat silmistäni kun veljenpoikani luki viimeisen rivin: ”Rakkaudella, Laura.”
Järkyttävä totuus
En voinut uskoa, että Elaine oli pimittänyt tämän minulta. Minulla oli poika, avuton pieni poika, joka oli menettänyt äitinsä syövälle ja jäänyt yksin maailmaan.
Tajusin, että Lauran kirje oli kirjattu juuri niihin aikoihin, kun olimme riidelleet adoptiosta ja muistin Elainen sanat siitä, ettei hän voisi rakastaa toisen naisen lasta.
Minulta oli riistetty mahdollisuus isyyteen, jota olin niin valtavasti toivonut. Poikani oli varmasti joutunut sijaisperheestä sijaisperheen uskoen, että olin hylännyt hänet ja Laura oli kuollut uskoen, että olin torjunut hänet ja lapsemme.
Elainen epävarmuus oli ryöstänyt minulta lapseni. Ehkä hän ei koskaan ollut halunnutkaan lasta.
Tajusin, että se Elaine, jota olin rakastunut oli vain illuusio johon hän oli antanut minun uskoa.
Antohny olisi nyt kuudenkymmenen ikäinen, hänellä olisi ehkä omia lapsia – eli minulla saattaisi olla lapsenlapsia.
Eniskohtaaminen
Veljenpoikani vaati, että yrittäisimme etsiä Anthonyn. Aloimme ottaa yhteyttä Lauran vanhoihin ystäviin, mutta suurin osa heistä oli kuollut.
Lopulta veljenpoikani löysi netistä Anthony Burton -nimisen miehen, joka vaikutti olevan oikean ikäinen.
Anthony oli kuin olikin uskonut, että olin hylännyt hänet. Mutta kun lähetimme hänellä hänen äitinsä kirjeen ja selitimme kaiken, hän suostui tapaamiseen. Hän toi mukanaan vanhimman poikansa Frankin tapaamiseen.
Anthony näytti aivan äidiltään, mutta hänellä oli minun silmäni ja hymyni.
Anthony perheineen hyväksyi minut sydämiinsä ja nyt minulla on kolme lapsenlasta ja viisi lapsenlapsenlasta ja kuudes matkalla! Nuorin lapsenlapseni Rachel kertoi, että uuden vauvan nimeksi tulee Tony minun mukaani.
Olin vihdoin saanut aina toivomani perheen.
Onneksi Tony sai toivomansa perheen loppujen lopuksi! On kamalaa ajatella, että Elaine salasi Anthonyn ja pakotti siten pienen lapsen orpokotiin.