Kun puhutaan työpaikoista, joissa työntekijöiden on annettava kaikkensa toisille ihmisille, hoitohenkilökunta on usein se, joka tulee ensimmäisenä mieleen.
Sairaanhoitajat ovat rinnallamme, kun olemme sairaita, loukkaantuneita, toipumassa tai teemme kuolemaa. He ovat mukana elämämme kamalimpina hetkinä ja joutuvat pitämään yllä järkkymättömän hymyn sekä rohkeuden, joka tarjoaa ihmisille tukea ja turvaa vaikeina aikoina.
Yhdysvaltalainen Phillip Urtz tietää tarkalleen millaista se on. Hänen vaimonsa Jessica on sairaanhoitaja ja hän työskentelee erilaisten vaativien potilaiden kanssa. Hän auttaa ja huolehtii muista päivittäin elämässään.
Phillip näkee vaimonsa palaavan kotiin, hän näkee, miten paljon työ häneltä vaatii, ja kuinka väsynyt hän on aina iltaisin sen takia.
Posted by Philip Urtz on Monday, October 7, 2013
Tästä huolimatta Jessica ei ole ihminen, joka valittaisi tilanteesta. Phillip kertoo vaimostaan kirjoituksessa, jonka julkaisi Facebookissa. Hän kertoo vaimonsa tekevän kutsumustyötä, jonka arkiset rutiinit ja vaatimukset ovat niin kovia, että ne voisivat väsyttää vahvimmankin ihmisen.
Eräänä iltana Jessica saapui kotiin 14 tuntia pitkän työvuoron päätteeksi ja yritti saada hetken lepoa. Syötyään illalliseksi yhden voileivän hän siirtyi sänkyyn valmistautuakseen herätykseen seuraavan aamun työvuoroon samalla intohimolla ja omistautumisella kuin jokaiseen muuhunkin.
Hänen vaimonsa ollessa nukkumassa Phillip päätti tehdä jotain, jolla voisi osoittaa kunnioituksensa tämän omistautumista kohtaan. Hän kirjoitti pitkän Facebook-kirjoituksen liittyen Jessican päivittäiseen arkeen ja nyt tuo kirjoitus on saanut internetin sekaisin.
Phillipin kirje
”Tässä on minun vaimoni Jessica syömässä illallista 14 tuntisen työpäivän jälkeen. Tultuaan töistä kotiin hänellä on juuri aikaa syödä ja mennä nukkumaan valmistautuen sitten taas seuraavana päivänä seuraavaan vuoroon. Hän herää aikaisin aamulla valmistautuakseen päiväänsä. Hän ei halua kenenkään häiritsevän häntä aamulla ja voin ymmärtää sen.
Hän käy suihkussa, laittaa hiuksensa kiinni, nappaa lounaansa mukaan, antaa koiralle sekä minulle suukot otsalle ja suuntaa ulos ovesta.
Töissä hän huolehtii ihmisistä, jotka käyvät läpi elämänsä vaikeimpia hetkiä. Infarkteja, auto-onnettomuuksia, moottoripyöräonnettomuuksia, putoamisia, murtumia, aivovammoja sekä paljon muuta.
Hän huolehtii äideistä, isistä, siskoista, veljistä, ystävistä ja perheistä. Sillä ei ole väliä kuka sinä olet tai mitä sinulle on tapahtunut. Hän huolehtii silti sinusta. Hän työskentelee lounastunnit läpeensä, eikä hänellä ole usein aikaa edes istuutua alas.
Minä en kysy häneltä hänen päivästään, sillä hän ei halua enää puhua töistä ollessaan kotona ja se on täysin ymmärrettävää.
Jos hän haluaa puhua, minä kuuntelen. Joskus hän tulee kotiin iloisena ja joskus taas surullisena. Mutta huolimatta siitä, miltä hänestä tuntuu, hän on aina ajoissa valmiina seuraavaan vuoroonsa.
Minä rakastan häntä koko sydämestäni. Minun vaimoni on minun sankarini. Minun vaimoni on hoitaja.”
