Taaperon reaktio oikeuden adoptiopäätökseen saa kaikki kyyneliin

Kuten niin monet muutkin pariskunnat, niin Mandi ja Tyler Palmers olivat aina haaveilleet perheen perustamisesta yhdessä ja lapsien hankkimisesta.

Mutta kovasta yrityksestä huolimatta, Mandi ei kyennyt tulemaan raskaaksi.

Pariskunnalla ei kuitenkaan ollut vielä tässä kohtaa tietoa siitä, että kohtalolla oli heille jotain aivan muita suunnitelmia.

Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen pariskunta päätti ottaa yhteyttä lääkäriinsä.

– Olimme yhä toiveikkaita, mutta tajusin pian, että minä en voinut lihoa. Joten pohdin ’kuinka ihmeessä pystyisin kantamaan lasta?’, Mandi kertoo.

Hän kärsii myös chrohnin taudista, joka on krooninen suolistosairaus. Sairaus vaikeutti raskautta entisestään.

Keskusteltuaan lääkärin kanssa pariskunta alkoi harkita adoptiota ja tutkia mahdollisuuksiaan. He ilmoittautuivat kursseille ja läpäisivät pian kaikki testit. He toivoivat koko ajan, että pian he voisivat saada kotiinsa oman yhteisen lapsensa.

Sitten eräänä päivänä heidän puhelimensa soi ja pariskunta sai kuulla kauan odottamansa uutiset.

– Saatuamme hyväksynnän sijais/adoptioperheeksi saimme samalla viikolla soiton liittyen Hunteriin. Hän oli tuolloin 8 päivää vanha, Mandi kertoo People-lehdelle.

Siitä käynnistyi epävarmuudesta koostuva vuoristorata, joka pompotteli paria edes takaisin.

Muutaman takaiskun jälkeen ja pitkän prosessin päätteeksi pariskunta sai kuitenkin viimein kuulla, että he saisivat adoptoida virallisesti nyt jo 17 kuukautta vanhan Hunterin.

Joulukuun 18. päivänä he pukeutuivat siisteihin vaatteisiinsa ja suuntasivat oikeustalolle, jossa he pääsivät allekirjoittamaan viralliset adoptiopaperit.

Juuri silloin salissa olijat saivat todistaa tapahtumaa, joka on nyt liikuttanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

Mandi selittää:

– Oikeuskäsittelyn päätteeksi tuomari ilmoitti Hunterin uuden virallisen nimen. He lukivat adoptiopaperit ja juuri tuolloin Hunter katsoi minun miestäni ja sanoi, ’Isä!'”

Kuvittele nyt reaktiota oikeussalissa! Mandin mukaan koko sali alkoi taputtaa ja ilon kyyneleitä saattoi nähdä lähes jokaisen siellä olleen kasvoilla.

Vaikka Mandi ja hänen miehensä olivat aluksi hieman epäileväisiä adoption suhteen, niin nyt Mandi kokee saaneensa hieman apua yläkerrasta elinikäisen haaveensa toteuttamiseksi.

”Rukoilimme tätä ja tuntuu siltä, kuin olisi ollut kohtalon omaa, että meistä tulee Hunterin vanhemmat”