Erilaisten liikuntarajoitteiden ja vammojen kanssa eläminen ei ole koskaan helppoa, oli sitten kyse synnynnäisestä rajoitteesta tai myöhemmin syntyneestä.
Jokin sinulle ja minulle varsin arkinen ja tavallinenkin askare voi silloin olla todella haastavaa. Puhumattakaan sitten siitä, että sinun pitäisi matkustaa tai käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä.
Pelkkä töihinkin meneminen voi välillä osoittautua todelliseksi helvetiksi.
Juna-asemat, ruokakaupat, koulut ja bussit ovat kaikki asioita, jotka on luotu tavallisia ihmisiä silmällä pitäen.
Ja vaikka niistä saattaakin löytyä joitain helpotuksia, kuten esimerkiksi invapaikkoja tai ramppeja, niin se ei tarkoita, etteikö liikuntarajoitteinen ihminen tarvitsisi toisten apua välillä.
I’m super excited to meet Nina Hossein on @itvlondon @itvnews tonight! Watch out for @BlindDad_Uk & I during the #London news after 6! #TheKikaEffect #TheBlondeLeadingTheBlind #EscalatorGate @guidedogs pic.twitter.com/szqOYknRdw
— Kika & Quark (@Kika_GuideDog) February 9, 2018
Vaikka yritämme useimmiten nähdä parhaat puolet kaikissa ihmisissä, niin joskus kaikki eivät kuitenkaan toimi niin.
Amit Patel on 37-vuotias lääkäri Englannista. Vuonna 2012 hän kärsi yllättävästä verenvuodosta silmiensä takana, joka aiheutti lopulta miehen sokeutumisen. Siitä lähtien hän on joutunut luottamaan apukoiraansa nimeltä Kika, voidakseen hoitaa arkisia asioita.
Amit liikkuu usein Lontoossa kaupungin keskustassa, mutta luotettavan Kikan avustuksesta huolimatta, se ei ole aina helppoa.
Maaliskuun 27. päivänä pelkkä työmatka osoittautui miehelle erittäin hankalaksi. Tilanne oli niin ikävä, että mies purskahti lopulta itkuun täydessä junassa, joka oli matkalla kohti Waterloo Eastin asemaa.
We walked to the end of the platform in the pouring rain so that we can board the designated disabled section on the @Se_Railway train & even with dad giving me the command “find a seat” not one passenger gave up their seat! ???@GuidedogsLondon @guidedogs @transportforall pic.twitter.com/MHl0xtw6fU
— Kika & Quark (@Kika_GuideDog) March 27, 2018
Näin Amit kirjoitti Twitterissä:
”Kävelimme aivan laiturin päätyyn asti kaatosateessa, jotta voisimme nousta junaan kohdasta, jossa on invalideille tarkoitettuja paikkoja. Vaikka pyysin koiraa etsimään penkin komennolla ”Etsi paikka”, kukaan junassa istuneista ihmisistä ei tarjonnut minulle paikkaansa tai apua. Jouduin seisomaan koko matkan selkä junan ovia vasten, jotta en kaatuisi. Se oli erittäin vaikeaa, sillä junan lattia oli läpimärkä. Olkaa hieman inhimillisempiä ihmiset!”
Tilanne ei kuitenkaan ollut vaikea pelkästään Amitille. Myös Kikalla oli vaikeuksia pysyä pystyssä täpötäyden junan liukkaalla lattialla, jossa se lenteli junan kaarteiden mukana puolelta toiselle.
We walked to the end of the platform in the pouring rain so that we can board the designated disabled section on the @Se_Railway train & even with dad giving me the command “find a seat” not one passenger gave up their seat! ???@GuidedogsLondon @guidedogs @transportforall pic.twitter.com/MHl0xtw6fU
— Kika & Quark (@Kika_GuideDog) March 27, 2018
Ei mitään uutta
Tuo päivä ei kuitenkaan ollut mikään poikkeus. Amit ja Kika joutuvat kokemaan päivittäin vastaavaa syrjintää. Tilanne on erittäin ikävä molempien heidän osaltaan, sillä opaskoirana Kikan työskentely on silloin erittäin vaikeaa, kun kukaan ei liiku.
”Ihmiset voivat olla niin itsekkäitä. He esittävät, etteivät he kuule tai näe minua, kun kysyn, onko penkki vapaana. On erittäin nöyryyttävää yrittää etsiä paikkaa täydessä junassa sokeana samalla, kun yritän seurata opaskoiraani. Noissa tilanteissa voitte usein nähdä kyyneleitä valuvan silmistäni. Elämä on jo muutenkin tarpeeksi haastavaa”, Amit kirjoittaa.
If you’re under the impression that a #GuideDog only changes one life you’d be mistaken… we’re there to support the whole family ????????@guidedogs @GuidedogsLondon @SponsorAPuppy @BlindDad_Uk @SeemaMistryP #LifeChanger #TheKikaEffect #TheLittleBroEffect #GDFamily pic.twitter.com/9T6PzJFzmw
— Kika & Quark (@Kika_GuideDog) March 25, 2018
Olen niin surullinen luettuani Amitin tekstin. Julkisella liikenteellä matkustaessani yritän aina pitää silmällä sitä, jos joku vanhempi tai apua tarvitsevampi henkilö tarvitsee paikkaani. Samalla näen kuitenkin jatkuvasti myös Suomessa tilanteita, joissa nuoret ihmiset eivät osaa tätä aivan yksinkertaista käytöstapaa.
Useimmat heistä eivät tarjoudu nousemaan ylös, vaan he esittävät olevansa uppoutuneita puhelimiinsa välttääkseen katsekontaktin ihmisten kanssa.
Se on aivan kamalaa. Toivon, että me voisimme auttaa tilannetta jakamalla tätä, jotta useammat ihmiset ymmärtäisivät, kuinka vaikeaa näinkin pienen avun saaminen voi välillä olla.
Tee siis hyvä teko ja nouse välittömästi seuraavan kerran, kun näet jonkun tarvitsevan apua. Pienellä eleellä voi olla todella suuri merkitys toisille ihmisille.
Jaa tätä artikkelia ystävillesi, jotta voimme levittää sen sanomaa ja auttaa muita ihmisiä!It’s all well & good being so independent but when you’re standing on the platform & the train has been cancelled, its reassuring to know that @Se_Railway staff will look out for passengers who need assistance. Thank you staff at #WaterlooEast for getting us to our destination? pic.twitter.com/vPC982UdB9
— Kika & Quark (@Kika_GuideDog) March 20, 2018
