Lapsiin kohdistuva väkivalta on ollut jo pitkään tärkeä asia poliisin ja viranomaisten listoilla, mutta siitä huolimatta valitettavan paljon tällaisia tapauksia sattuu edelleen päivittäin.
Monet kaltoinkohtelun tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneet lapset pysyvät itse hiljaa eivätkä he koe, että laki auttaa heitä tarpeeksi.
Poliisi Jody Thompson on tehnyt pitkän uran poliisivoimissa juuri tällaisten tapausten parissa. Hän asuu vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa Oklahomassa Yhdysvalloissa.
Hän oli nähnyt paljon työssään jo aiemmin, mutta tämä yksi tapaus oli sellainen, että se muutti koko hänen perheensä elämän kertaheitolla.
Kaikki alkoi siitä, kun Jody sai äkillisen hälytyksen radiosta erääseen osoitteeseen, jossa kerrottiin olevan käynnissä lapsen pahoinpitely. Hän ajoi paikalle välittömästi ja riuhtaisi kysymättä talon oven auki.
Päästyään sisään häntä oli vastassa järkyttävä ja sydäntä särkevä näky.
Poliisi ja entinen ammattisotilas Jody Thompson tiesi tilanteen olevan todella paha, kun hän sai radioonsa hälytyksen tuona keväisenä päivänä vuonna 2015.
Kokenut poliisimies tiesi, että useimmiten kaikkein vaarallisimmat tapaukset olivat niitä, jotka eivät kuulostaneet aluksi hätäisiltä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin tosipaikasta. Työskenneltyään 16 vuotta poliisina hän osasi tunnistaa sen merkit ilmasta välittömästi.
Soittajan äänessä oli kuulunut epätoivoa – hän oli sanonut, että vanhemmat olivat tappamassa lastaan.
Jody oli työskennellyt jo pidemmän aikaa lapsiin kohdistuvan väkivallan yksikössä. Hän oli partioimassa kaupungilla saadessaan hälytyksen, mutta jätti kaiken muun ja suuntasi vauhdilla kohti annettua osoitetta.
Kattavasta kokemuksesta huolimatta mikään ei olisi voinut valmistaa häntä siihen järkyttävään näkyyn, jonka hän kohtasi tuona huhtikuisena päivänä.
Murrettuaan asunnon oven auki hän löysi pahoinpidellyn ja sekavan 8-vuotiaan pojan, jonka kädet ja jalat oli sidottu köydellä.
Poika oli selvästi aliravittu ja hänen koko kehonsa oli mustelmien peitossa. Vanhemmat olivat työntäneet hänet roskasäiliöön, joka oli täytetty jääkylmällä vedellä.
Oli välittömästi selvää, että tämä 8-vuotias oli joutunut kokemaan todellista kidutusta – poika tärisi niin voimakkaasti, ettei kyennyt edes puhumaan.
Tuona hetkenä Thompson tiesi, ettei hän voisi jättää tätä poikaa enää hetkeksikään yksin. Hän tunsi välittömän yhteyden ja kertoi tälle, että suojelisi häntä hinnalla millä hyvänsä.
Vaikka poika oli henkihieverissä eikä voinut puhua, hänessä oli jotain tuttua. Hän muistutti Jodya tämän omista lapsista. Hän oli aivan tavallinen nuori poika.
John – pojan nimi – kiidätettiin välittömästi sairaalaan, jossa lääkärit kertoivat hänen tilansa olevan kriittinen. Thompson ei jättänyt Johnin vierustaa hetkeksikään, vaan jäi tämän kanssa sairaalaan.
– Minä lupasin, ettei kukaan enää voi satuttaa häntä. Minä suojelen, Jody kertoo.
– Ja poika vastasi minulle, ’He tappavat minut. He tappavat minut. He tappavat minut’.
Kaksikon välille muodostui pian vahva side. Jody oli Johnin pelastava enkeli ja nyt hän vartioi poikaa yöt ja päivät sairaalassa pitääkseen tämän turvassa.
Kun lääkärit ottivat pojan vammoista kuvia rikostutkintaa varten, he huomasivat, että pojan kylkiluut näkyivät, hänen kasvonsa olivat lommoilla ja olkapäät luiset. John oli 8-vuotias, mutta painoi alle 27 kiloa.
Samainen lääkäri todisti myöhemmin oikeudessa, etteivät he löytäneet pojan kehosta ainuttakaan paikkaa, joka ei olisi ollut haavojen ja mustelmien peitossa.
Heti kun John oli tarpeeksi voimissaan päästäkseen pois sairaalasta, Thompson ja hänen vaimonsa tekivät jotain uskomatonta: He päättivät adoptoida pojan omaan perheeseensä.
Tekivät päätöksen 24 tuntia myöhemmin
Liki 700 000 lasta otetaan huostaa Yhdysvalloissa vuosittain ja monet näistä joutuvat kulkemaan koko nuoruutensa perheestä toiseen etsien pysyvää kotia. Jody Thompson tiesi tilastot, eikä hän halunnut pojan joutuvan enää kärsimään.
Hän halusi antaa Johnille mahdollisuuden onnelliseen ja tavalliseen lapsuuteen.
Jody pohti näitä asioita ensimmäisenä iltana sairaalassa, kun hän oli tuonut pojan hoidettavaksi. Vain 24 tuntia ensimmäisen kohtaamisensa jälkeen hän ja hänen vaimonsa tekivät päätöksen, että he adoptoisivat Johnin.
Jos kelaamme tuosta eteenpäin näihin päiviin, monet asiat ovat nyt muuttuneet.
John on edistynyt loistavalla tavalla kamppailussaan nuoruutensa traumoja vastaan, jotka hänen biologiset vanhempansa toiminnallaan aiheuttivat.
Tänä päivänä Johnilla on rakastava ja turvallinen koti, jossa hänen ei tarvitse pelätä. Hän saa koulussa luokkansa parhaita arvosanoja ja on yksi koulunsa suosituimmista oppilaista.
Perheen kotikaupunki Poteaun kaltaisessa pikkukylässä kaikki tuntevat toisensa, mutta tästä huolimatta Jody ja hänen vaimonsa onnistuivat pitämään tiedon Johnin adoptiosta salassa.
Jody halusi pitää asian omana tietonaan suojellakseen Johnia ja antaakseen tälle todella mahdollisuuden uuteen elämään. Jody ei myöskään ole halunnut mitään kiitosta omasta toiminnastaan, sillä hän teki omien sanojensa mukaan vain se, mitä pitikin.
Hän halusi Johnin saavan kasvaa rauhallisessa ja rakastavassa kodissa ilman median huomiota tai muuta häiriötä.
– Biologiset lapseni eivät koskaan tienneet koko totuutta – he luulevat meidän vain adoptoineen Johnin, koska hän tarvitsi kodin, Jody kertoo.
Tarina ei kuitenkaan pääty tähän…
Thompsonin perhe onnistui auttamaan Johnia pääsemään yli traumoista ja vaikeuksista, jotka hänen biologiset vanhempansa olivat aiheuttaneet.
Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Kun Jody kävi läpi adoptioprosessia Johnin kanssa, hän sai kuulla, että Johnin biologinen äiti oli hiljattain synnyttänyt vankilassa pienen tyttölapsen.
Ilman hetkenkään epäilystä Jody ja hänen vaimonsa menivät sairaalaan ja noutivat vastasyntyneen tytön omaan kotinsa. Hän ei ollut edes päivää vanha, kun adoptiopaperit saatiin kirjoitettua ja myös Johnin sisko sai uuden kodin.
Tyttö sai uuden mahdollisuuden elämään ja mikä parasta, hänen veljensä on tämän rinnalla.
Kun KFSM Forth Smith raportoi perheen tarinasta, toimittaja kysyi Jodylta mitä tämän päässä oli liikkunut, kun hän löysi Johnin hakattuna ja sidottuna perheensä kodista.
Hän kysyi tiesikö Jody jo tuolloin, että tässä makasi perheen tuleva poika.
– Kun minä näin hänet… kun näin hänet siinä talossa, niin tiesin, Jody sanoo kyyneleet silmissään.
On täysin selvää, että kaksikon väillä on erityinen side. Siihen liittyy paljon rakkautta sekä luontaista ihailua toista kohtaan sekä kunnioitusta.
– Hän (Jody) on ainoa syy, miksi olen yhä elossa tänä päivänä, John kertoo.
Piti salaisuuden monta vuotta
Molemmat John sekä hänen sisarensa ovat saaneet uuden mahdollisuuden elämään, joka ei olisi ollut ikinä mahdollista heidän biologisten vanhempiensa parissa.
Jody Thompson taas toivoo, että tämä tarina voisi antaa ihmisille myös kuvan siitä, kuinka paljon hyvää poliisit tekevät päivittäin sekä jakaa enemmän tietoa lapsiin kohdistuvan väkivallan ongelmista.
Perheen tarina näki julkisuuden vasta sen jälkeen, kun Jodylle annettiin vuosia myöhemmin kunniamitali tekemästään tärkeästä työstä lasten hyväksi.
– Me emme halunneet perheemme tarinaa julkiseksi. Me emme kertoneet tätä itse. Mutta nyt kun se on kerrottu, olemme hyväksyneet asian. Me haluamme maailman tietävän, että pimeys ei voita.
– Etenkin poliiseilla on monesti huono maine. Mutta työmme ei ole pelkästään rikollisten laittamista käsirautoihin. Me todella välitämme yhteisöistämme ja ihmisistä ympärillämme ja tämä on tarina siitä, Thompson kertoo.
