Vaikka yhteiskuntamme onkin ottanut suuria harppauksia avoimuuden ja erilaisuuden hyväksymiseksi, niin meillä on silti vielä matkaa kuljettavana. Erityisesti downin oireyhtymää kantaviin ihmisiin kohdistuu yhä paljon ennakkoluuloja, jotka johtavat alitajuisesti syrjintään heitä kohtaan.
Suurin tekijä tässä on se, ettei asioista tiedetä tai ymmärretä tarpeeksi.
Kun Nicole Powell ja hänen aviomiehensä saivat kuulla nuorimmalla pojallaan olevan Downin oireyhtymä, he huolestuivat siitä, miten muut lapset suhtautuisivat tähän, koska hän oli erilainen.
Vanhemmat olivat yhtä mieltä siitä, että heidän oli tärkeä opiskella ja oppia enemmän poikansa diagnoosista, jotta he voisivat tehdä kaiken oikein alusta saakka.
Heille oli tärkeää, etteivät esimerkiksi sisarukset koskaan hävenneet veljeään tämän erilaisuuden takia.
Suositeltiin aborttia
Nicole sai jo melko varhaisessa vaiheessa raskautta kuulla, ettei kaikki ollut ihan normaalisti hänen kohdussaan. Ultrakuvan jälkeen sitä tutkinut lääkäri kertoi vanhemmille, ettei heidän lapsensa ”elämänlaatu” olisi kovin kehuttava terveydellisistä ongelmista johtuen.
– He kehottivat meitä keskeyttämään raskauden ja minä vastasin heti ’ei missään nimessä’, Nicole kertoo THV11 -sivustolle.
Abortin tekeminen vain siksi, ettei lapsi ollut samanlainen kuin muut ei ollut jotain, mihin Nicole oli valmis. Hän ei myöskään ole katunut päätöstään hetkeäkään sen jälkeen, kun heidän poikansa syntyi.
Syntymänsä jälkeen Tripp selätti muut terveydelliset ongelmat, mutta hänellä oli ylimääräinen kromosomi, joka johti diagnoosiin Downin oireyhtymästä.
Pelkäsivät sisarusten häpeävän
Trippin syntyessä Nicolella ja hänen miehellään oli jo neljä muuta lasta, jotka olivat kouluikäisiä.
– En halunnut poikiemme häpeävän pikkuveljeään erilaisuuden takia, sillä hän oli heidän veljensä joka tapauksessa, eikä mikään voisi muuttaa sitä, Nicole kertoo.
Pian kävi ilmi, että Nicole-äidin huolet olivat täysin turhia, sillä ainakaan sisarustensa kanssa yhdessä ollessa Trippillä ei ollut mitään pelättävää.
Isoveljen koskettavat sanat
Kun Nicole istui alas vanhempien lastensa kanssa ja selitti heille pikkuveljensä olevan erilainen kuin muut, hänen poikansa Rayce vastasi sanoilla, jotka saivat äidin murtumaan kyyneliin.
– Emmekö me kaikki ole erilaisia?
Äiti oli todella liikuttunut ja ylpeä poikansa suhtautumisesta asiaan. Alla olevalla videolla voit nähdä, kuinka Rayce pitelee pikkuveljeään sylissään ja hänen silmistään suorastaan hohkaa rakkautta ja ylpeyttä.
Veljeys on upea asia.
