Jokainen, joka on joskus osallistunut tosissaan johonkin kilpailuun tietää, millaiseen psyykkiseen kamppailuun siinä voi joutua – sekä ennen että kilpailun jälkeen.
Tilanne oli tismalleen sama myös Madeline Adamsille, jonka oli tarkoitus osallistua ACC Women’s Cross Country Championship -juoksukilpailuun. Hän oli päättäväisempi kuin koskaan, eikä antanut minkään häiritä hänen keskittymistään kisaa varten. Hän ei jäänyt pohtimaan asioita, jotka voisivat mennä pieleen, vaan valmistautui päättäväisesti siihen, että hänen ainoa tavoitteensa olisi kultamitali.
Valitettavasti kaikesta hänen henkisestä voimastaan huolimatta, Madelinen keho petti hänet kesken kilpailun…
Vaikka Madeline läpäisikin monta ajanottopistettä läpi kisan vahvalla ja tasaisella tahdilla, hänen voimansa alkoivat yllättäen ehtyä, kun hän alkoi lähestyä maaliviivaa.
CBS Newsille antamassaan haastattelussa hän kertoo, mitä tuolloin tapahtui:
– Juoksin elämäni kilpailua. Onnistuin todella hyvin omalla tasollani. Olin juoksemassa mäkeä ylös (kohti maaliviivaa), kun aloin tuntea oloni todella väsyneeksi.
– Yhtäkkiä tunsin kuin aalto olisi pyyhkinyt kehoni yli ja jalkani vain pettivät altani. Minulla ei ollut tilanteessa mitään hallintaa. En edes muista kaatumistani. Muistan vain maanneeni maassa ja ajatelleeni ’Miksi olen maassa? Nouse ylös’.
Madeline ei kuitenkaan voinut jatkaa matkaa. Kaaduttuaan maahan hän yritti kasata voimiaan ja nousta jaloilleen, mutta siitä ei tullut mitään.
Juoksija toisensa jälkeen ohitti hänet suunnaten kohti edessä ollut maaliviivaa jättäen taakseen maassa maanneen katkeran Madelinen, joka pystyi vain haaveilemaan enää siitä, miten kisa olisikaan voinut päättyä.
Mutta silloin tapahtuikin jotain yllättävää…
Evie Tate niminen juoksija pysähtyi saavuttuaan Madelinen kohdalle ja yritti nostaa tätä jaloilleen. Madelinen kantaminen yksin osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi tehtäväksi – mutta silloin toinen juoksija, Rachel Pease, juoksi heidän luokseen ja nosti Madelinen toisen käden olkapäälleen jakaakseen tämän painon.
Yhdessä kaksikko onnistui kantamaan Madelinen yli maaliviivan, ja vaikka hän joutuikin luovuttamaan kisan saadakseen välittömästi apua ensihoitajilta, tuo tilanne tarjosi jotain sellaista, jota Madeline ei ikinä unohtaisi.
– Lopulta kaksi aivan uskomatonta naista auttoi minua. He olivat täysin epäitsekkäitä ja yksinkertaisesti mahtavia ihmisiä sekä ihailtavia persoonia, Madeline kertoo.
