Postilähetyksiä katoaa päivittäin, eikä ne aina valitettavasti päädy oikealle saajalle. Välillä tapahtuu ihmeitä ja kadonnut kirje palautuu esimerkiksi lähettäjän osoitteeseen. Seitsemän vuosikymmentä sitten ei ollut puhelimia tai kannettavia tietokoneita.
Sota-aikana kirjeenvaihto oli ainoa tapa pitää yhteyttä läheisiin. Jokainen kirje antoi toivoa tavallisesta arjesta ja paremmasta tulevaisuudesta. Sotaveteraani Bill Caldwell piti yhteyttä läheisiinsä kirjeitse. Yksi hänen kirjeistään ei koskaan saapunut perille.
Nuori mies värvättiin Yhdistyneiden kuningaskunnan merivoimiin vuonna 1943. Siihen aikaan se oli varmasti jokaisen miehen unelma. Caldwell oli ylpeä saavutuksestaan. Hän lähetti postikortin sedälleen Liverpooliin. Nuoren miehen lähettämä kirje ei koskaan saapunut perille.
Vanha kirje
Kirje saapui perille sedän osoitteeseen 77 vuotta myöhemmin. Caldwellin setä oli menehtynyt ennen kuin hän sai kirjeen. Caldwellin tytär liikuttui kyyneliin luettuaan isänsä kirjoittaman kirjeen. Tytär kertoi isänsä menehtyneen vuonna 1996.
Perhe oli ollut siinä uskossa, että Caldwell ei koskaan kirjoittanut heille kirjettä. Kirje oli hyvin merkityksellinen koko perheelle. Perhe oli ollut väärässä kaikki nämä vuodet. Caldwell kertoi kirjeessään uudesta pestistään merivoimissa. Hän lupasi kirjoittaa perheenjäsenilleen kirjeitä. Kirjeessä nuori mies kertoi olevansa aluksella vielä yhdeksäntoista viikkoa.
Kirjeessä luki seuraavasti:
”No, olen vihdoin pukeutunut siniseen. En uskonut, että se olisi näin – ei saa paljon aikaa itselleen, vai mitä?
Mutta, pidän siitä edelleen. Kirjoitan teille kaikille kirjeen, kun saan siihen mahdollisuuden. Niin, että pysytte kärryillä, okei? Minulla on vielä 19 viikkoa jäljellä täällä.
Kerro terveisiä kaikille. Halauksia Billiltä”
Hienoa, että kirje löysi lopulta perille!
Paina Jaa-nappia, jotta ystäväsikin voivat lukea tästä!
