Vaikeista appivanhemmista on kuultu paljon ja usein, mutta monien mielestä tämä anoppi on kaikkien aikojen painajaismaisin.
Missä kulkeekaan raja sille, mitä perheen sisällä voi pyytää?
Tämä on kysymys, johon sulhasensa menettänyt morsian tiedustelee vastauksia.
Sosiaalinen media ja keskustelupalstat ovat hyvä paikka kääntyä, kun ei yksinkertaisesti tiedä, miten jossain tilanteessa pitäisi toimia. Aina löytyy joku, joka on käynyt läpi jotain vastaavaa tai voi tarjota hyödyllisiä vinkkejä.
Siksi tämä nainen kääntyi Redditin puoleen, jossa hän nimettömänä halusi tietää, mitä muut olisivat hänen tilanteessaan tehneet.
Hänelle itselleen oli päivänselvää, että hänen entinen anoppinsa oli väärässä.
Sulhanen kuoli ennen häitä
Hieman yli vuosi sitten yhdysvaltalainen nainen menetti miehensä tämän sairastuttua, raportoi Little Things.
Pariskunta ei koskaan ehtinyt toteuttaa suunnitelmiaan naimisiinmenosta.
Ennen kuin mies sairastui vakavasti, hän oli kosinut kumppaniaan. Ennen kuin hän esitti kysymyksen, hän oli tilannut erityisesti hänelle suunnitellun sormuksen.
”Hän tiesi, mistä haaveilin, ja koska hänen perheessään ei ole perintötavaraa tai jalokiviä, hän tilasi kultasepältä vihkisormuksen juuri minulle. Hän tiesi, että en pidä hienoista ja näyttävistä jalokivistä, olen erittäin vaatimaton ihminen, joten hän teetätti minulle sormuksen, joka oli juuri sellainen, mistä pitäisin. Ja minähän pidin. Rakastan sitä todella, nainen kirjoittaa.
Suunniteltuja häitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Shokin sulattaminen oli vaikeaa, ja nainen kertoo, että hänen on vaikea edes kirjoittaa asiasta ilman kyyneleitä.
Anopilla oli outoja vaatimuksia
Surun keskellä naisen anoppi otti yhtäkkiä yhteyttä häneen.
”Kelataan muutama viikko eteenpäin, ja hänen siskonsa ja hänen äitinsä (en koskaan tullut toimeen siskon tai äidin kanssa, mutta olimme ystävällisiä toisillemme) soittivat minulle ja pyysivät kihlasormustani. He sanoivat, että koska emme koskaan menneet naimisiin (häämme suunniteltiin vuoden 2022 alkupuolelle) emmekä koskaan tulekaan menemään, minun pitäisi antaa sormus oikealle perheelle, koska se on lupaus, jota ei koskaan pidetä”.
Nainen ei voinut uskoa korviaan, jolloin puhelut eivät koskaan kuuluneet heille.
”Kieltäydyin. Älkää ymmärtäkö minua väärin, jos se olisi ollut perintökalleus, en epäröisi palauttaa sitä. Mutta ei ole. Hän teetätti sen erityisesti minua varten. Säilytän sen, koska hän antoi sen minulle viiden yhteisen vuoden jälkeen.”
Valitettavasti entiset appivanhemmat eivät voineet ymmärtää morsianta. He pitivät järkevämpänä, että heidän poikansa rahat sormuksesta menisivät sen sijaan jollekin perheenjäsenelle. He jopa menivät niin pitkälle, että ottivat yhteyttä morsiamen vanhempiin, jotka ovat hänen puolellaan.
Suurin osa kommentoijista on morsiamen puolella ja yksi kommenteista kuuluu:
”Sormus edusti sitoutumista sinuun sulhasesi loppuelämän ajan. Ja hän teki sen, vaikka se ei ollutkaan niin pitkään kuin hän oli aikonut. Sormus on edelleen konkreettinen muistutus välisestänne rakkaudesta ja sitoutumisesta. Kyse ei ole täyttämättä jääneestä lupauksesta. Kyse on lupauksesta, joka on täytetty tragedian kautta.”
Mitä ajattelet tästä? Voit vapaasti jakaa ajatuksesi Facebookin kommenttiosiossa.
