Bud Caldwellsin suuri rakkaus vaimoaan Bettyä kohtaan on kestänyt jo vuosikymmeniä ja se on säilynyt yhä vahvana vaimon kuoltua.
Hänen vaimonsa suosikki kappale oli ”Daisy a Day” ja sitä soitettiin pariskunnan kodissa monia kertoja 55 vuotta kestäneen avioliiton aikana. Daisy on naisen etunimi, mutta samalla se tarkoittaa myös päivänkakkaraa.
Budilla oli tapana yllättää hänen vaimonsa kimpullisella päivänkakkaroita niin usein, kun hän vain kykeni. Joskus hän myös lauloi tuota samaa laulua.
Mutta eräänä päivänä Betty oli kuitenkin poissa, hän kuoli vuonna 2013 ja Bud jäi yksin.
Silti Betty oli aina Budin mielessä. Hän piti rakkaan vaimonsa muistoa aina sydämessään.
Pitääkseen vaimonsa muistoa yllä, Bud osti tälle muistolaatan puistonpenkille pariskunnan kodin lähellä olevaan Lakesiden puistoon Fon Du Lacissa Yhdysvalloissa.
Penkissä on kiinni laatta, jossa on kuva Bettystä sekä hieman tietoja Budin elämän suuresta rakkaudesta.
Joka päivä Bud vierailee tämän kauniin muistopenkin luona ja vaalii vaimonsa muistoa tuoden tälle kimpullisen päivänkakkaroita. Monina kertoina hän saattaa vain istua penkillä ja lauleskella vaimonsa suosikkilaulua. Hän saattoi puhua vaimolleen penkillä kaikesta mahdollisesta; säästä, tapahtumista, sekä siitä, kuinka paljon hän kaipasi tätä.
Talven ja lumisateiden tultua Budin oli kuitenkin jatkuvasti vaikeampaa päästä vierailemaan vaimonsa muistopenkillä. Luontoäiti vaikeutti suuresti Budin jokapäiväistä rutiinia, jossa hän laski kimpullisen päivänkakkaroita vaimonsa muistolaatan vierelle penkille.
Eräänä hyvin lumisena päivänä Bud oli jo ajatellut joutuvansa vain tuijottelemaan muistolaattaa hieman kauempaa parkkipaikalta, sillä yöllä satanut lumi teki kulkemisen penkin luokse lähes mahdottomaksi tälle vanhalle herralle.
Paikalle sattui kuitenkin kaksi tuntematonta ihmistä, jotka päättivät auttaa häntä salassa.
Katso alla olevaa CBS:n uutisvideota ja voit nähdä auttajien epäitsekkään teon, joka jätti kaikki kyyneliin.
Se on tarina rakkaudesta, ystävällisyydestä, sekä kahdesta puistotyöntekijästä, jotka palauttivat uskoni ihmisyyteen!
Miten ihania ihmisiä maailmasta löytyykään! Näiden miesten ei ollut koskaan tarvinnut lapioida lunta tuolta tyhjästä puistosta, jossa juuri kukaan ei käynyt, mutta kun he näkivät Budin, he eivät epäröineet toimia. Maailma tarvitsee enemmän ihmisiä, kuten Jerrod ja Joe – jaa tätä, jos olet samaa mieltä!
