Yksikään lääkäri ei osannut pitkään sanoa, voisiko pieni Emma van der Linden selvitä hengissä. Hänen pienestä kehostaan löytyi kuitenkin enemmän sisua ja taistelutahtoa kuin kukaan olisi osannut kuvitella ja tyttö selvisi elossa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.
Kun Emma van der Linden syntyi, hän oli huomattavasti tavanomaisia vastasyntyneitä vauvoja pienempi. Hyvin nopeasti vanhemmat myös huomasivat, ettei tyttö kasvanut läheskään samaa tahtia muiden kanssa.
Kuuden vuoden iässä Emma oli vain 64 senttiä pitkä ja painoi vaivaiset 4,6 kiloa, mitkä olisivat tavanomaiset mitat noin kuuden kuukauden ikäiselle tytölle.
Lääkäreille valkeni pian, että Emma oli syntynyt harvinaisen oireyhtymän kanssa, mutta kukaan ei osannut heti sanoa tarkalleen, mistä oli kyse tai mistä se johtui.
Lääkärit yrittivät vuosien ajan sukeltaa Emman DNA:n sisään selvittääkseen tämän pienen koon syitä, mutta he eivät kyenneet löytämään mitään yksittäistä selitystä tilanteelle.
Erikoislääkärit ymmärsivät kyllä jo tytön synnyttyä kyseessä olevan jonkin tyyppinen akondroplasia, mutta ei kuitenkaan sen yleisin tai tavallisin muoto.
Emmalla on aivan tavallisen ihmisen keho, mutta hänen on fyysisiltä mitoiltaan vain todella, todella pieni.
Ei voi syödä tavallista ruokaa
Emman koon taustalla olevan luustodysplasian syitä tai varsinaista kategoriaa ei kuitenkaan ole kyetty vieläkään täysin selvittämään.
Kokonsa takia Emma on kärsinyt koko ikänsä myös muista vakavista terveydellisistä komplikaatioista, eikä kykene esimerkiksi syömään tavallista ruokaa. Sen sijaan hän saa ravintonsa nestemäisellä muodolla letkun kautta suoraan vatsaansa.
Hän saa kerran päivässä muutaman lusikallisen verran kreikkalaista jogurttia, joka on ainoa ravinto, minkä hänen vatsansa pystyy käsittelemään.
Kaikesta tästä huolimatta Emma on energinen ja iloinen pieni tyttö.
Kotikaupungissaan Eftelingissä Alankomaissa kaikkien ihmisten katseet kääntyvät kadulla häneen, kun perhe on ulkona.
Emman vanhempien mukaan monet yrittävät jopa ottaa salaa kuvia tytöstään ja kuiskuttelevat muka huomaamattomasti heidän selkiensä takana.
– Emma on Eftelingin kaduilla jonkinlainen nähtävyys ja ohikulkijat ottavat hänestä salaa valokuvia, Judith-äiti sanoo ja toteaa olevansa välillä turhautunut kuullessaan ihmisten puheita.
Perheenisä Robert vahvistaa sen, että he saavat osakseen yleensä paljon huomiota, mutta häntä tilanne ja ihmisten hämmästelyt ovat huvittaneet niin, että joskus hänellä on tapana kävellä muutamaa metriä perheensä takana voidakseen kuulla, mitä ohikulkijat hämmästelevät.
– Se on ihan hauska keskustelu, emmekä me tuomitse ketään sen takia. Emma on meille hyvin erityinen ja rakas lapsi, hän kertoo.
Voit kuulla lisää Emmasta ja muista samankaltaisessa tilanteessa olevista ihmisistä alla olevalta videolta:
