Vaikka vauvat ovatkin liian pieniä osatakseen puhua, niin heillä on monia muunlaisia tapoja ilmaista tuntojaan sekä tahtoaan.
Keskosina syntyneet lapset ovat elämänsä ensimmäisinä hetkinä vielä huomattavasti suuremmassa vaarassa kuin muut vastasyntyneet.
He tarvitsevat erityistä hoivaa ja huolenpitoa selvitäkseen hengissä. Erityisen tärkeää on, että he voivat tuntea ympärillään olevan ihmisiä, jotka rakastavat heitä.
Juuri rakkaus nimittäin osoittautui yhdeksi pelastavista tekijöistä kaksosten Otis ja Chester kohdalla.
Chester taisteli henkensä edestä syntymän jälkeen ja lääkärit olivat huolissaan pojan kehityksestä, mutta silloin hänen kaksosveljensä teki jotain, mitä on nimitetty jopa ”ihmeeksi”.
Rakkauden ja välittävien ihmisten ympäröimänä oleminen antaa erityisen tunteen, jonka toivottavasti jokainen meistä on joskus tuntenut.
Se antaa meille voimaa sekä jaksamista myös niinä hetkinä, kun elämä on vaikeinta, eikä edessä tunnu näkyvän valon pilkahdustakaan.
Se on sama tunne, olit sitten vanha tai nuori – rakkaat ihmiset ympärilläsi voivat todella olla se yksi tekijä, joka saa jaksamaan vaikeimpinakin hetkinä.
Kaksoset Otis ja Chester ovat oiva esimerkki tästä.
He syntyivät molemmat aivan liian aikaisina keskosina. Syntyessään vaaka näytti Otisin kohdalla 1,5 kilon painoa, kun taas Chesterin kohdalla tilanne oli vielä hälyyttävämpi, sillä hän painoi vain reilut 500 grammaa.
– Sen jälkeen kun lapsiveteni tuli raskausviikolla 28. tämä on ollut yhtä vuoristorataa, Kelly-äiti kuvaili tilannetta brittilehti Mirrorille.
– Olemme niin onnellisia siitä, että Chester on osoittautunut todelliseksi taistelijaksi huolimatta kaikesta siitä, mitä hän on käynyt läpi. Hän kamppailee yhä päästäkseen kotiin vanhempiensa, Otisin sekä muun perheen luo.
Ei kasvanut kohdussa normaalisti
Chesterin ainutlaatuinen matka alkoi jo varhaisessa vaiheessa Kelly-äidin kohdussa.
Kun Kelly oli ultrakuvassa raskausviikolla 16, lääkärit huomasivat hänen odottamiensa kaksosten kehittyvän hälyttävällä tavalla eri tahtia.
Lääkäreiden mukaan poikien koko erosi toisistaan jo tuolloin 25 prosenttia ja he olivat huolissaan siitä, miten tilanne kehittyisi.
Pian kävi ilmi, ettei Chester jostain syystä saanut äitinsä kohdussa tarpeeksi ravintoa ja juuri siksi hänen kasvunsa oli jäänyt paljon kaksosveljeä pienemmäksi.
Tilanne oli niin vakava, että Chester tarvitsi leikkauksen jo vielä äitinsä kohdussa ollessaan.
– Leikkauksessa vauvat erotettiin kohdussa toisistaan, jotta pahimmassa tapauksessa Chesterin menehtyessä olisimme voineet suojella Otisia samalta kohtalolta tai muilta sen aiheuttamilta kehitysvaikeuksilta, äiti kertoo.
Leikkauksenkin jälkeen vanhemmat Kelly ja Billy saivat kuulla, että Chesterin kasvu oli yhä hidasta: vain 25 grammaa viikossa. Otis taas kasvoi 100 gramman viikkotahdilla.
Tieto siitä, että toinen heidän pojistaan saattaisi kuolla oli sydäntä särkevä ja raastava Kellylle ja hänen aviomiehelleen.
Niinpä odottava äiti alkoi syödä lisää proteiinia tehdäkseen kaikkensa, että hänen syntymätön poikansa voisi selvitä hengissä synnytykseen saakka.
Kun hänen lapsivetensä tuli viikolla 28, kukaan ei tiennyt, mitä se tarkoittaisi Chesterin selviytymisen kannalta.
Hengityskoneeseen välittömästi
Koska pojat olivat kasvaneet niin eri tahtia, oli yhä olemassa valtava riski sen suhteen, että Chester menehtyisi pian synnytyksen jälkeen.
Sektion jälkeen molemmat pojat asetettiin keskoskaappiin.
Lääkärit huomasivat nopeasti, että Chesterin syntymän jälkeen, että tämän napanuora oli solmussa. Se saattoi olla yksi selittävä tekijä sille, miksei hän ollut saanut kohdussa ravintoa toivotulla tavalla.
– Hänellä oli myös sydämessään reikä, joka löydettiin vasta myöhemmin. Nyt se on onneksi saatu ommeltua kasaan. Hänelle on tehty myös silmäleikkaus, äiti jatkaa.
Tuo oli hyvin vaikeaa aikaa koko perheelle.
”Sisarusten välinen rakkaus pelasti”
Vanhemmat sekä heidän kolme vanhempaa lastaan saattoivat vain katsoa avuttomina vierestä, kuinka kaksoset taistelivat henkensä puolesta.
Vietettyään jonkin aikaa sairaalassa Otis kuitenkin pääsi kotiin vanhempien ja perheensä luo, kun taas Chesterin piti vielä jäädä tehohoitoon.
Kelly-äiti on varma siitä, että kaksoisveljen tuki ja rakkaus on kuitenkin se, mikä on auttanut Chesteriä selviämään vaikeista lähtökohdista huolimatta.
Synnyttyään syyskuun 22. päivänä pojat ovat pitäneet tiukasti kiinni toisistaan alusta alkaen.
– Se oli juuri sellaista, mistä olin unelmoinut. Vaikka Otis oli unessa, Chester tuijotti häntä silmät kovana eikä voinut kääntää katsettaan.
– Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö veljensä kanssa yhdessä olo ja läheisyys olisi auttaneet Chesteriä jaksamaan taisteluaan.
Koko perhe toivookin nyt, että myös Chester pääsee pian sairaalasta kotiin.
