Elämä voi viedä ihmisen monille yllättäville poluille.
Monesti voi suunnitella ja odottaa elämänsä muotoutuvan tietyllä tavalla, kun sitten yllättäen jokin odottamaton asia ilmestyy ja kääntää kaiken päälaelleen.
Juuri näin tapahtui Liz Smith nimiselle naiselle, joka työskenteli johtavana osastonhoitajana Brightonissa Englannissa sijaitsevassa sairaalassa.
Hän huolehti pitkään sairaalassa pienestä ja erityisestä tytöstä, joka oli syntynyt siellä ja jäänyt sen jälkeen täysin yksin.
Kuukaudet kuluivat, eikä kukaan käynyt edes katsomassa tyttöä, joten Liz päätti tehdä ratkaisun, joka muutti hänen koko elämänsä.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä ja odottamattomia käänteitä juuri silloin, kun ihminen sitä vähiten osaa odottaa.
Kun Liz Smith asteli eräänä tyypillisenä päivänä työpaikalleen lastensairaalaan osastolle Brightonissa, hänellä ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että tuo päivä tulisi muuttamaan kaiken.
Työssään hän oli tietysti tottunut tapaamaan sairaalassa kaikenlaisia ihmisiä, mutta tällä kertaa eräs pieni vauva muutti kaiken.
Liz oli juuri astumassa toiseen kerrokseen vievään hissiin sairaalassa tavalliseen tapaansa, kun hän huomasi pienen tytön, joka vei hänen huomionsa.
Tytöllä oli kauniit siniset silmät ja ohut kiharainen tukka.
Liz päätti astella tytön huoneeseen, jossa hän näki papereista, että pienokainen oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, mutta kukaan hänen perheestään ei ollut paikalla.
– Kuka tämä pieni enkeli on, Liz kysyi paikalle saapuneelta toiselta hoitajalta.
– Hänen nimensä on Gisele, hoitaja vastasi.
Vastasyntynyt kärsi vieroitusoireista
Gisele oli saapunut sairaalaan viisi kuukautta aiemmin ja pysynyt sen jälkeen osastolla ilman taukoja.
Pieni tyttö oli syntynyt keskosena kesäkuussa 2016 eräässä toisessa sairaalassa, josta hänet oli sittemmin siirretty samaan lastensairaalaan, jossa Liz työskenteli osaston johtajana.
Giselen elämä oli ollut alusta asti vaikeaa.
Tytöllä oli todettu heti syntymän jälkeen NAS – eli vastasyntyneen huumevieroitusoireet, jotka johtuvat äidin opiaattien käytöstä raskauden aikana.
Terveyskirjaston mukaan äidin raskauden aikana käyttämistä lääkeaineista tai huumeista johtuvalle vastasyntyneen oireistolle on yleistä ärtyisyys, lihasjäykkyys, oksentelu, ulosteiden löysyys sekä painon väheneminen.
Tämän lisäksi tytöllä oli vaikeuksia syömisen kanssa ja siksi häntä piti edelleen kahdeksan kuukauden ikäisenä ruokkia letkulla.
Giselen äiti oli menettänyt lapsensa huoltajuuden jo heti syntymän jälkeen ja tästä johtuen pieni tyttö oli jäänyt yksin sairaalaan hoidettavaksi. Noiden viiden kuukauden aikana, jotka tyttö oli jo viettänyt lastensairaalassa, kukaan ei ollut käynyt edes tapaamassa häntä.
Giselen tapausta hoitanut sosiaalityöntekijä oli tehnyt kaikkensa voidakseen löytää tälle sopivan sijaisperheen, mutta se ei ollut tuottanut tulosta.
Odottaessaan mahdollista uutta perhettään Gisele joutui siis pakon edestä olemaan yksin sairaalassa.
Hoitajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen Liz poistui Giselen huoneesta ja jatkoi työpäiväänsä normaalisti, mutta hän ei kyennyt ravistamaan pientä tyttöä mielestään.
Päätti adoptoida tytön
Vielä samana iltana ollessaan autossa matkalla töistä kotiin hän teki ratkaisevan päätöksen.
Liz adoptoisi Giselen omaksi tyttärekseen.
Hänellä ei ollut lapsia omasta takaa ja senkin vuoksi Liz ajatteli, että hetki oli osuva. Nyt tai ei koskaan, hän mietti.
– Olin aina ajatellut perheestä samalla tavoin: Menisin parikymppisenä naimisiin, hankkisin lapsia ja saisin ison perheen, jollaisessa itsekin kasvoin, Liz kertoo Boston Globe -lehdelle.
– Uskon, että monet naiset voivat samaistua siihen paineeseen, jonka tunnemme, että asiat pitäisi saavuttaa elämässä tässä tietyssä järjestyksessä.
Kun sopivaa puolisoa tai parisuhdetta ei kuitenkaan ollut vuosien aikana löytynyt, Liz oli jopa yrittänyt hankkiutua raskaaksi keinohedelmöityksen avulla – ilman onnea.
Tavattuaan Giselen tuntuikin siltä, kuin kaikki palapelin palaset olisivat yhtäkkiä loksahtaneet kohdalleen suunnitelmassa, josta hän oli haaveillut jo niin pitkään.
– Heti kun tapasin hänet, hänen sinisissä silmissään oli jotain, mikä vain varasti huomioni, Liz kertoo ja jatkaa:
– Tunsin heti, että minun täytyy rakastaa ja suojella tätä lasta.
Niinpä jo seuraavana päivänä Liz aloitti paperityöt, voidakseen saada Giselen kotiin.
– Hänen kehityksensä oli ikäisekseen ollut hidasta, joten halusin tuoda hänet kotiin mahdollisimman pian, jotta hän voisi kukoistaa turvallisessa ympäristössä.
Kolme viikkoa myöhemmin byrokratia oli selvinnyt ja Gisele pääsi viimein uuteen kotiin yhdessä Lizin kanssa.
The reunion with the parents
Liz oli onnensa kukkuloilla saadessaan antaa tuolle pienelle ja viattomalle tytölle sen kodin, jonka tämä ansaitsi ja jota hän oli niin kauan jo toivonut.
Hänen mielessään oli kuitenkin myös toinen tärkeä asia: Liz halusi auttaa Giseleä vielä tapaamaan omat biologiset vanhempansa.
Liz halusi antaa heille ainakin mahdollisuuden tutustua tyttäreensä, joten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen vanhemmat saivat luvan valvottuihin vierailuihin heidän luonaan.
Sosiaaliviranomaisten tutkimus kuitenkin lopulta totesi, etteivät biologiset vanhemmat olleet kyvykkäitä edelleenkään huolehtimaan lapsesta, joten he joutuivat luopumaan vanhempain oikeuksistaan lopullisesti.
– Se päivä, jona sain puhelun hänen biologisten vanhempiensa tilanteesta, oli hyvin surullinen. Minun voittoni oli jonkun toisen menetys, Liz sanoo vakavana.
Artikkeli jatkuu upotuksen jälkeen. Jos upotus ei näy, katso se tästä.
Näin ollen 18 kuukauden prosessin jälkeen Liz saattoi alkaa virallisesti myös lain nojalla kutsua itseään Giselen äidiksi.
– Kun minusta tuli hänen äitinsä, se oli tunne, jota en voi edes sanoin kuvailla. Tunsin suurta helpotusta ja samaan aikaan tiesin, että edessä oli vielä paljon, mitä odottaa.
Tänä päivänä äiti ja tytär ovat onnellisempia kuin koskaan ennen.
He rakastavat yhteistä pientä perhettään sekä elämää, jonka ovat saaneet rakennettua yhdessä. Liz kertoo olevansa elämässään kaikkein ylpein pienestä tyttärestään.
– Hänen lempikappaleensa on ”You are my sunshine”. Joka kerta, kun hän laulaa sitä minä vain ajattelen, että ’et edes tiedä, millainen auringonsäde sinä minulle oletkaan ollut’.
Upea ja ihana osoitus siitä, että maailmasta löytyy myös hyviä ihmisiä. Kohtalo johdatti heidät yhteen ja mikä kaikkein parasta, he molemmat ovat nyt onnellisia.
Paina peukkua ja jaa tätä, jos Giselen ja Lizin tarina kosketti myös sinua.
Voit katsoa perheestä kertovan videon tästä:
