Yksinkertainen symboli voi säästää ihmisiä musertavilta tilanteilta ja kiusallisilta hetkiltä.
Millie Smith ja Lewis Cann olivat kovin onnellisia, kun he saivat tietää Smithin olevan ensimmäistä kertaa raskaana. Hänellä oli perheessään kaksosia, ja hän jollain tasolla tiesi, että odottaisi itsekin kaksosia. Muutamaa viikkoa myöhemmin lääkäri vahvisti, että brittipariskunta oli saamassa identtiset kaksostytöt.
Oli marraskuu 2015. Vauvaonni ei kestänyt kahta viikkoakaan. Smith ja Cann saivat lääkäriltä musertavan tiedon – vain toinen lapsista jäisi eloon.
Toisen vauvan terveys oli niin heikko, että hän ei olisi voinut selvitä synnytyksestä. Hän kärsi aivottomuudesta, eli anenkefaliasta. Kyseessä on epämuodostuma, jossa iso osa aivoista ja pääkallosta jää kehittymättä. Yhdysvaltain tautikeskuksen mukaan se vaikuttaa yhteen vauvaan 4600:sta maassa.
– Lääkäri ei sanonut ultraäänen aikana mitään. Olin todella innoissani ja rakastin nähdä pienet vauvani, mutta hän oli hiljaa. Sekä Lewis että minä tiesimme välittömästi, että jonkin oli pakko olla vialla, Smith sanoo.
Raskaus oli riskialtis. Pariskunta päätti nimetä lapset Callieksi ja Skyeksi. Jälkimmäinen on johdannainen sanasta taivas.
– Tiesimme, että Skye tarvitsi nimen ennen syntymäänsä. Tiesin, että hän eläisi vain sekunteja tai minuutteja. Halusin, että hänellä on nimi tuona aikana.
Taivas kutsuikin Skyeta vain kolme tuntia syntymän jälkeen. Vauvat syntyivät 30. huhtikuuta 30 raskausviikon jälkeen etuajassa keisarileikkauksella.
– Nimi tulee siitä, että tiesimme, että hän on aina siellä. Voimme katsoa ylös kohti taivasta ja muistaa vauvamme.
Kolme yhteistä tuntia
Millie Smithillä oli kätilö, joka oli erikoistunut synnytyksiin, joissa lapsen ei odoteta selviävän elossa. Synnyttyään vauvat itkivät. Se oli vanhemmille iso hetki, sillä heille oli sanottu, että Skye ei ääntelehtisi tai liikkuisi. Äiti kertoo olleensa kiitollinen niistä kolmesta tunnista, jotka hän tyttärensä kanssa sai.
– Halasimme Skyeta, kun hän menehtyi. Se oli elämämme pahin hetki. Sydämeni ei ole koskaan särkynyt sillä tavalla. Olen kuitenkin ylpeä, että hän taisteli niin kauan viettääkseen aikaa kanssamme.
Pariskunta sai oman erityisen ”Daisy-huoneen”, jossa he saivat viettää aikaa vauvan kanssa ennen kuolemaa ja sen jälkeen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Callie nukkui vastasyntyneiden teho-osastolla inkubaattorissa ilman siskoaan, kun rakastavat ja surevat vanhemmat valvoivat hänen untaan.
Samassa yksikössä oli toinen äiti, joka oli juuri synnyttänyt terveet kaksoset. Tämä sanoi Millie Smithille vilpittömän, mutta onnettoman kommentin. Hän sanoi Smithin olevan ”niin onnekas”, että tämä ei saanut kahta lasta.
– Suurin osa hoitajista tiesi, mitä oli tapahtunut. Mutta kun aika kului, ihmiset lakkasivat puhumasta Skyesta. Noin neljän viikon jälkeen kaikki käyttäytyivät, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tarkoitti, että muilla perheillä ympärilläni ei ollut mitään käsitystä tilanteestamme.
Smith meni kommentista niin pois tolaltaan, ettei osannut edes sanoin kuvailla menetystään. Kommentti oli murtaa hänet. Hän juoksi itkien ulos huoneesta, eikä kukaan tiennyt miksi. Smith ei pystynyt kertomaan, mitä oli tapahtunut. Yksinkertainen tarra olisi välttänyt koko tilanteen.
Skyen perintö elää
Millie Smith oivalsi, että Skyen perintö oli auttaa muita perheitä, jotka ovat menettäneet lapsen. Hän halusi luoda jotain, joka kertoo, että vanhemmat ovat juuri menettäneet vauvan. Jotain, jolla varmistaa, että samanlaisia väärinkäsityksiä ei tapahtuisi enää koskaan.
Smith suunnitteli julisteen vastasyntyneiden teho-osastolle. Se kertoo sairaalan henkilökunnalle ja vierailijoille, että jos inkubaattorissa on liila perhonen, se tarkoittaa, että yksi tai useampi vauva on kuollut.
– Valitsin perhoset, koska minusta se tuntui sopivalta pois lentäneiden vauvojen muistamiseen. Liila siksi, että se sopii sekä pojille että tytöille.
Callie on seitsemänvuotias ja elää iloista elämää. Kaksosten muisto kuitenkin elää liilojen perhosten kautta. Tunnuksia on saatavilla useissa eri muodoissa, esimerkiksi koristeina, korteina, peitoina ja pehmoleluina.
– En voi koskaan estää, etteikö tällaista enää kävisi. Mutta mitä enemmän tukiryhmiä voimme luoda, laittaa esimerkiksi tarroja, sitä parempi tilanne on. Tämä on raskain asia, mitä kukaan voi joutua käymään läpi, Smith sanoo.
