Saattohoitolan työntekijät tietävät hyvin sen, että heille saapuvat asukkaat eivät ikinä poistu sieltä elossa omin jaloin. Juuri siksi työ vaatii vahvaa hetkessä elämistä ja hoitajien on oltava valmiita myös äkillisiin traagisiin hyvästeihin potilaiden kanssa.
Poikkeukset kuitenkin vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa, sillä aina löytyy ”ihmeitä” sekä ihmisiä, jotka selättävät kaikki odotukset. Branden West on yksi heistä ja tämä on hänen uskomaton tarinansa.
Jo ennen kuin Branden West edes syntyi, hänen vanhempansa olivat huolissaan siitä, voisiko poika selvitä elossa.
Hänen äitinsä Cheri West oli käynyt raskauden aikana tutkimuksissa, jotka paljastivat, että hänen syntymätön poikansa kärsi useista komplikaatioista, jotka tekisivät elämästä kohdun ulkopuolella hyvin vaikeaa.
Kun Branden sitten syntyi, hänellä diagnosoitiin nopeasti Pfeifferin oireyhtymä, joka vaikutti selvästi hänen kasvojensa sekä kallonsa muotoon. Pojan komplikaatiot eivät kuitenkaan osoittautuneet avain niin vaikeiksi, kun alkuun oli pelätty.
Tästäkin huolimatta toivo näytti olevan vähissä pojan kohdalla ja lääkärit antoivat parhaissakin ennusteissa hänelle vain noin 18 kuukautta elinaikaa. Siis puolitoista vuotta.
Tietäen, ettei pojalla olisi paljoa elinaikaa jäljellä, hänen vanhempansa päättivät sijoittaa tämän saattohoitokotiin, jotta Brandenin lyhyt aika maan päällä voisi olla niin mukava ja kivuton kuin mahdollista.
Saattohoitokodissa pieni Brendan tutustui ensimmäisen kerran Michele Eddings nimiseen naiseen.
Muistaa ensikohtaamisen vielä liki 20 vuotta myöhemmin
Eddings muistaa yhä sen päivän, kun hän sai tietää joutuvansa ottamaan osastolle asukkaaksi tuon pienen pojan.
– Päivä jona menin auttamaan häntä sisään osastolle oli sellainen, jonka odotin olevan todella raskas, itkettävä ja koskettava. Vanhemmathan olivat kuitenkin nyt jättämässä poikaansa saattohoitoon, Eddings kertoo.
Häntä oli kuitenkin vastassa iloinen ja energinen pieni poika. Se oli tilanne, jota hän ei ollut osannut odottaa.
Yksi Brendanin vakavimmista ongelmista oireyhtymän lisäksi liittyi hänen hengitysteihinsä.
Osastolla työskennellyt Eddings muistaa edelleen ne vaikeat yöt, kun pienellä pojalla oli vaikeuksia hengittää, eikä kukaan tiennyt varmaksi selviäisikö tämä yön yli.
– Muistan vain rukoilleeni jumalaa, että hän ottaisi pojan tai tekisi hänen tilansa paremmaksi. Se oli vain yksinkertaisesti liian raskasta hänelle, hänen perheelleen ja kaikille hoidossa mukana oleville, Eddings sanoo.
Kaikkien onneksi Branden selvisi yöstä ja hänen tilansa koheni.
– Branden on ensimmäinen potilas ikinä, jonka olen saanut suureksi ilokseni lähettää kotiin saattohoidosta.
Valmistui koulusta vastoin odotuksia
Kun Branden vuonna 2020 täytti 18 vuotta, Eddings sai kunnian päästä seuraamaan, kuinka nuori mies valmistui paikallisesta lukiosta.
Hoitajan ja Brandenin sekä tämän perheen välit olivat pysyneet läheisinä vielä vuosia tuon saattohoitokodissa vietetyn ajan jälkeen ja siksi vanhemmat pyysivätkin tätä paikalle valokuvaajan muodossa.
Hän katseli pojan kävelevän lavalle noutamaan päättötodistustaan. Se oli hetki, jota kukaan ei ollut ikinä uskonut Brandenin saavan kokea.
– Hän on elävä esimerkki uskosta ja rakkaudesta sen puhtaimmassa muodossa. Mikä kunnia onkaan ollut saada seurata eturivin paikalta hänen elämäänsä tähän päivään saakka, Eddings kirjoittaa koskettavassa viestissä, jonka jakoi Facebookiin.