Kehitysvammaiset lapset vaativat enemmän aikaa, huolenpitoa sekä energiaa kuin muut, joten on täysin oikein osoittaa kunnioitusta sekä kiitosta kaikille niille ihmisille, jotka omistavat elämänsä heidän auttamiseensa. 58-vuotias sairaanhoitaja Linda Trepanier on juuri yksi heistä.
Kun Pfeifferin oireyhtymän kanssa syntyneet kaksoset etsivät jotakuta huoltajakseen hän ei epäröinyt hetkeäkään, vaikka vastasyntyneet pojat veisivät varmasti kaiken hänen aikansa.
58-vuotias Linda Trepanier on Minnesotassa Yhdysvalloissa asuva sairaanhoitaja. Elämänsä aikana Linda on kasvattanut kotonaan jo yhteensä 16 lasta tarjoten heille hoivaa ja huolenpitoa.
Hänellä on itsellään kolme biologista lasta ja kolme lapsenlasta, mutta tämän lisäksi hänellä on kolme adoptoitua lasta. Heistä viimeisimmät ovat kaksoset, jotka syntyivät harvinaisen diagnoosin kanssa.
Kaksospojat Marshall ja Matthew syntyivät molemmat Pfeifferin oireyhtymän kanssa. Se on harvinainen kraniosynostoosi, jonka näkyvin piirre on kallon saumojen ennen aikainen luutuminen sekä sen luomat epämuodostumat päässä.
Pfeifferin syndrooma aiheuttaa myös hengitysvaikeuksia ja useasti diagnoosi tarkoittaa myös näkö- ja kuulovaikeuksia. Useimmat oireyhtymää kantavat tarvitsevat myös tehohoitoa ja joissain tapauksissa jatkuvaa tarkkailua.
Kun poikien vanhemmat eivät kyenneet tarjoamaan heille heidän tarvitsemaansa hoivaa, heille alettiin etsiä sijaisperhettä, joka voisi huolehtia heistä.
Sairaanhoitaja adoptoi
Kahden Pfeifferin oireyhtymää kantavan vastasyntyneen pojan hoitaminen vaatii valtavasti omistautumista sekä aikaa, jota kuitenkin löytyi 58-vuotiaalta Lindalta.
Sairaanhoitajan empatia ja lämmin sydän johtivat siihen, ettei hän epäröinyt hetkeäkään, vaan päätti tarjota pojille mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen elämään hänen huostassaan.
– Kun näin kaksoset ensimmäisen kerran ajattelin heti, että he olivat maailman suloisimmat kaksoset, jotka olin koskaan nähnyt. Heillä oli isot päät ja pienet kehot. Rakastuin ensisilmäyksellä. Tiesin sydämessäni heti, että nämä pojat olivat minun, Linda kertoi The Sun -lehdelle.
Linda on antamissaan haastatteluissa kertonut monien ihmetelleen, miksei hän keskity rauhallisiin eläkepäiviin sen sijaan, että huolehtisi toisten lapsista, joilla on vielä kehityshäiriöitä. Linda ei itse kuitenkaan ole koskaan nähnyt lapsia minkäänlaisena taakkana. Päinvastoin.
– En vaihtaisi heitä mihinkään koko maailmassa, 58-vuotias sairaanhoitaja sanoo.
”Todella raskas työ”
Linda ei osaisi enää kuvitellakaan elämäänsä ilman poikia. Hän rakastaa heitä yli kaiken, vaikka kaksoset vaativatkin paljon hoivaa ja aikaa.
Adoptioprosessi valmistui lopulta poikien vartuttua hieman vanhemmiksi. Nyt Lindan tarkoituksena on tarjota kaksosille paras mahdollinen elämä, jotta he voisivat kyetä myös itsenäiseen elämään myöhemmällä iällä.
Näin hän itse sanoo:
– Tunnen olevani siunattu voidessani antaa näille lapsille paremman elämän. Se on todella raskas työ, mutta heidän näkemisensä onnellisena saa myös minut onnelliseksi.
